Palveluskoirat-lehti -98 / Päivi Lindqvist

 

TOISENLAISTA HAKU HARJOITTELUA

 

 

Haku palveluskoiralajina on vuosien varrella kokenut räjähdysmäisen suosion. 70-luvun lopulla kilpailijoita oli vain kourallinen ja kilpailuihin osallistuvat koirat olivat yleensä valtaosaltaan saksan­paimenkoiria. 80-luku toi kuitenkin tullessaan uudet harjoitusmenetelmät Ruotsista ja sen seurauksena lajin har­rastajien lukumäärä kääntyi jyrkkään kasvuun.

 

Koulutusmenetelmät ovat enemmän tai vähemmän perustuneet Inki ja Roland Sjöstenin kirjoittamaan “Hakukoira” -kirjaan. Kirjan ohjeiden mukaan koulute­tuista koirista on tullut koko joukko erittäin innokkaita ja motivoituneita hakukoiria. Moni on onnistunut koulu­tuksessa niin hyvin, että koiralle on saatu käyttövalion arvo. Tällä muistikuviin perustuvalla (näkö- ja kuuloärsykeet) menetelmällä on kuitenkin omat varjo-puolensa. Koirat ovat erittäin innokkaita ja vauhdikkaita, mutta usein ryntäilevät kontrolloimattomasti minne sattuu ja niitä on hyvin vaikea ohjata. Ohjausyritysten seurauksena sammuu motivaatio herkästi ja sen vuoksi moni välttää ohjauksen käyttöä. Lisäksi, samalla kun koirat juoksevat “hulluna” ympäriinsä ne unohtavat helposti käyttää tehokkaasti nenäänsä.

Sven Järverud on kehit­tänyt toisenlaisen menetelmän haun harjoitteluun.

Hänen menetelmänsä perustuu ns. tuuli-ilmaisuun. Eli käytän­nössä tämä tarkoittaa sitä, että koira opetetaan heti ensim­mäisestä harjoituksesta alkaen käyttämään ensisijaisesti hajuaistiaan (nenäänsä) ja sen tulee keskittyä työhönsä kunnolla.

Koiran ei anneta nähdä maalimiehen menoa alueelle, maalimies ei näyt­täydy kaukaa koiralle, ei huuda eikä  muutenkaan mitenkään ilmaise olevansa alueella.

Koira opetetaan etsimään keskittyneesti maalimiehestä tulevaa hajua ja hajun löydettyään sen tulee määrätietoisesti seurata hajua sen lähteelle asti eli siis maalimiehen luo.

Kuinka tämä sitten saadaan aikai­seksi?

Oletetaan, että koiralla on hyvä kunto ja se on tottunut liikkumaan erilaisissa maas­toissa. Lisäksi se on opetettu pitämään vieraista ihmisistä ja leikkimään heidän kanssaan mielellään. Nämä ovat ensim­mäiset edellytykset, jotta harjoittelu voidaan alkaa. Seuraavaksi on tehtävä itsel­leen selväksi, että jokainen pienikin koulutuksen osa-alue on opeteltava kunnolla, jotta lopputulos olisi toivotun­lainen.

Jos tässä alkuopetuksessa on huolimaton, kostautuu se varmasti jossain myöhem­mässä koulutuksen vaiheessa. Mieti uusi harjoitus aina huolellisesti sillä ensim­mäisestä harjoituksesta saatu kokemus on suunnattoman tärkeä. Kun koiralle myöhem­mässä  vaiheessa  tulee ongelmia se yleensä yrittää ratkaista ongelmaa aiemmin oppimansa kaavan mukaan.

Jos koira on oppinut etsimään maalimiestä näön tai kuulon avulla, se yrittää käyttää sitä toimintaa väsyessään tai ongelmien ilmaantuessa.

Jos se on oppinut aluksi käyt­tämään nenäänsä se turvautuu väsyessään  ensisijaisesti hajuaistiinsa.

 

Ensimmäinen harjoitus

Maalimies, koira ja ohjaaja muodostavat lauman.

Koiralle puetaan valjaat päälle. Jos on tarkoitus tehdä koirasta rullakoira, laitetaan sille rulla kaulaan jo tässä vaiheessa.

Maalimies innostaa koiran leikkiin pallon tai rätin kanssa ja ohjaaja seuraa leikkiä rauhallisena vieressä. Maali-miehen on todella eläydyttävä tehtäväänsä, jotta harjoituk­sella on onnistumisen edel­lytykset.

Koira saa katsoa kun maalimies siirtyy koiran luota noin kolme metriä tallatulle alueelle (vastatuuleen on etukäteen tallattu noin 20-30 m leveä ja 50 m syvä alue).

Koira viedään pois, jotta se ei näe maalimiehen paluuta takaisin polulle.

Maalimies kiertää laajassa kaaressa alueella olevaan, jo ennalta sovittuun, piilopaikkaan.

Laajassa kaaressa siksi, ettei koira onnistuisi löytämään maalimiestä jäljestämällä ja vastatuuli siksi, että koiralla on mahdollisuus saada maalimiehen haju tuulen mukana. Tuulen voimakkuu­desta päätellään sijoitetaanko maalimies aivan lähelle tai hiukan kauemmas.

Pääasia on se, että maalimies on oikein kunnolla piilossa tiheiden kuusenoksien tai puskan suojassa (ei siis kiven tai korkean, oksattoman männyn takana).

Koira tuodaan takaisin lähtöpaikkaan ja ohjaaja taluttaa koiran yli sen pisteen missä maalimies 3 m edet­tyään viimeksi seisoi.

Koira on hihnassa, mutta sille ei anneta mitään käskyä.

Ryntäilevä koira on pysäytettävä useita kertoja, jotta se keskittyisi haistelemaan.

Ohjaaja voi liikuskella hitaasti siksakkia tuulen alapuolella, jotta löydettäisiin juuri se kohta johon  tuuli  tuo maalimiehen hajun.

Kun koira kohottaa kuononsa ja imee nuuhkien ilmaa sieraimiinsa, sitä voi kehua rauhallisesti.

Nyt on erittäin tärkeää, että ohjaaja osaa lukea koiraansa ja huomaa milloin koira vain yrittää ilmaa nuuhkien saada hajun nenäänsä ja milloin se todella  on saanut maalimiehen hajun nenäänsä.

Kun koira on saanut hajun nenäänsä, se päästetään mahdollisimman häiriöttömästi irti.

Se saa lähteä hajun perään ilman mitään   käskyä.

Mitä vähemmän ohjaaja häiritsee koiraa sitä helpompaa sen on keskittyä hajuvanassa pysy­miseen.

Heti jos huomataan, että koira on kadottanut hajun, se kutsutaan takaisin ja yritetään uudelleen.

Kun koira lähestyy piilopaikkaa on maalimies aivan hiiren hiljaa.

Vasta kun koira selvästi on huomannut maalimiehen hän alkaa kehua koiraa ja kaivaa sen mukavan rätin tai pallon esille jolla leikittiin jo polulla.

Ohjaaja seisoo hiljaa ja passiivisena paikoillaan.

Maalimies leikkii ja touhuaa koiran kanssa. Koira tuodaan leikkien ohjaajan luokse ja tämän jälkeen ohjaaja voi myös liittyä leikkiin.

Varo­vaisten ja epävarmojen koirien kyseessä ollessa voi olla hyvä, että ohjaaja tulee piilolle koiran tueksi, jotta se uskaltaa leikkiä kunnolla.

Tätä harjoitusta voidaan toistaa muutamia kertoja, jotta koira oivaltaa mistä on kyse.

 

 

 Seuraavat harjoitukset

Maalimies jää piiloon jo alueen tallauksen yhteydessä. Näin menetellen ei maali-miehen tarvitse kiertää kaukaa

piilolle, sillä koira ei voi onnistua tuoreinta jälkeä seuraamalla, koska sellaista ei ole.

Jos tallataan useita alueita, eikä maalimiestä voida heti jättää piiloonsa täytyy muistaa huolehtia siitä, että

maalimies kiertää piilolle tarpeeksi kaukaa.

Harjoitus suoritetaan muuten samoin kuin edellä, mutta nyt  otetaankin käyttöön ns. EX­ maalimies.

Etsittävällä alueella on siis maalimies jo valmiina piiloutuneena.

EX leikkii koiran kanssa niin kuin alussa ja siirtyy sitten 3 m alueelle ja pysähtyy.

Koira viedään hetkeksi pois ja EX siirtyy takaisin muiden ihmisten luo.

Eli ex-­maalimiehen tehtävä on antaa koiralle suunta mistä pitää haistella.

Koira tuodaan takaisin paikalle ja harjoitus suori­tetaan samoin kuin aiem­minkin.

Vähitellen lisätään koiran ja maalimiehen välistä matkaa kunnes matka on noin 50 metriä.

Kannattaa muistaa, että melkein tyynellä säällä hajun kulkeutuminen vie pidemmän ajan, mutta haju liikkuu kuitenkin pikku hiljaa. Sillä aivan tyynelläkin säällä ilma liikkuu, joskin hitaasti.

 

 

Apujen vähentäminen

Seuraava vaihe on se, että EX ottaa koiraan kontaktin, mutta ei enää näytäkään liikkeellään suuntaa mistä haistellaan.

Maalimies on valmiina piilossa.

Koira viedään pois ja tuodaan heti takaisin.

Koira päästetään etsimään kun se yrittää tavoittaa maalimiehen hajua nenäänsä.

Ei haittaa vaikkei se olekaan vielä saanut hajua maalimiehestä. Jos aiemmat harjoitukset ovat onnistuneet toivotulla tavalla, koira lähtee etenemään suoraan eteenpäin ja yrittää edetessään saada hajua maalimiehestä.

Jos koira harhautuu suunnasta tai se yrittää jäljestää, se otetaan kiinni ja yritetään uudelleen.

Ohjaaja voi siirtyä koiran kanssa vähän lähemmäs piilopaikkaa.

Missään nimessä koiraa ei auteta näkö ­eikä ääniavuin.

Koiran ainoa apu on enää vastatuuli. Toista tätä harjoitusta useita kertoja peräkkäin, jotta koira saa varmuutta ja itseluottamusta.

Seuraavaksi vaikeutetaan harjoitusta siten, että ei käytetäkään enää EX maalimiestä vaan koira tuodaan suoraan lähetys-paikkaan (edelleen vasta-tuuli).

Nyt on aika opettaa koiralle “etsi” käsky.

Kun koiralla on maalimiehen haju nenässä ja se osaa silloin edetä määrätietoisesti hajua seuraten voidaan käskysana liittää mukaan.

Kun koira on lähtenyt etsimään, annetaan käsky “etsi”, vasta koiran edettyä muutaman askeleen. Näin saadaan käskylle oikea merkitys, joka on: etsi maalimies suoraan ohjaajan edestä.

Jos käsky annetaan niin, että koira vain syöksyy päämäärättä jonnekin, ei käskylle tule merkitystä: mene suoraan.

 

 

Seuraava vaihe!

etsiminen myötätuuleen

Kun koira osaa etsimisen vastatuuleen ja se ymmärtää käskyn “etsi” merkityksen on aika siirtyä harjoittelemaan etsimistä myötätuuleen.

Näissä harjoituksissa nähdään kuinka koira on sisäistänyt käskyn “etsi”. Onko se oppinut käskyn oikean merkityksen.

Alue on siis tallattu myötätuuleen.

Maali-mies on piiloutunut tallauksen yhteydessä, jotta piilolle ei ole yhtä tuoreempaa jälkeä kuin muut.

Harjoitusta helpotetaan ottamalla käyttöön EX maali­mies.

EX ottaa kontaktin koiraan ja siirtyy n. 3 m alueelle.

Koira muistaa, että se tarkoitta samaa kuin, että maalimies löytyy EX:n liikkeellään näyttämästä suunnasta.

Ensimmäisillä kerroilla maalimies laitetaan melko lähelle, jotta koira onnistuisi mahdollisimman nopeasti.

Tämä vahvistaa oppimista. Jos koira ei löydä maalimiestä nopeasti, se saattaa tulkita tilanteen niin, että se on toiminut väärin ja oppiminen tietysti sen vuoksi hidastuu.

Vähitellen lisätään maali-miehen etäisyyttä keski-linjasta ja melko nopeasti luovutaan EX:n käytöstä, jottei koira totu siihen, että se etsii vain silloin kun EX näyttää suunnan.

Kun myötätuuleen ja vastatuuleen etsiminen on kunnossa voidaan alkaa harkita mikä ilmaisutapa koiralle opetetaan.

 

 

Ilmaisu

Ilmaisutapoja on kaksi: rullailmaisu ja haukkumalla ilmaisu.

Molemmat tavat ovat oikein hyviä riippuen koiran ominaisuuksista.

Haukku­minen sopii koiralle, jolta se tulee luontevasti ilman suuria ponnistuksia mitä erilaisim­missa tilanteissa. Levoton, vilkas tai hiukan epävarma koira on usein parempi rullakoirana. Samoin erittäin saalisviettinen koira. Saksan­paimenkoira on usein parempi rullakoirana kuin haukku­vana.

Tämä johtuu siitä, ettei saksanpaimenkoira yleensä ole kovin hullaantunut vieraisiin ihmisiin eikä sen vuoksi koe niiden hauk­kumista tarpeeksi mielek­kääksi. Kun haukkumista sitten joudutaan “lypsämään” kovin voimakkain ärsykkein. tulee eteen ongelmia, kun avut vähenevät.

Jos koira ei halua haukkua maalimiestä, se alkaa helposti väistää epämiellyttävää tilannetta siten, että se ei ole löytävinään maalimiestä tai se voi jopa kokonaan kieltäytyä lähtemästä etsimään tätä.

Ag­gression kautta ei ilmaisua pidä missään nimessä opettaa.

Tästä on helposti seurauksena koira, joka käy kiinni maalimiehiin tai toinen vaihtoehto on se, ettei koira “halua” löytää.

Jos koiralla harjoitellaan haun ohella suojelua, voi olla järkevää tehdä siitä rullakoira, jotta vältytään ikäviltä vahingoilta. Mikäli koira puree maali-miestä kokeissa, saa se siitä rangaistukseksi kilpailu­kiellon vuodeksi ja toisen purematapauksen sattuessa elinikäisen kilpailukiellon kaikissa lajeissa joissa on henkilöetsintä.

Haukkuvan koiran tulee haukkua maalimiestä niin pitkään kunnes ohjaaja on koiran luona. Haukkumisen pitää olla jatkuvaa ja temperamenttista, mikäli mielii saada ilmaisuista täysiä pisteitä.

Rullakoiran on tuotava rulla nopeasti ja varmasti ohjaajalle, jonka jälkeen koiran tulee viedä ohjaaja määrätietoisesti löytämänsä maalimiehen luo. Koira kytketään näytön ajaksi n. 10 m pitkään näyttönaruun.

 

Haukkumisen opettaminen

Usein paras tapa opettaa haukkuminen on se, että ohjaaja itse opettaa sen koiralle.

Koiralle näytetään esinettä tai makupalaa, jota se hulluna himoitsee. Tämä “ himoherkku / lelu ” piilo­tetaan koiralta suurieleisesti ja yritetään saada koira pääs­tämään jokin ääni, vaikka vain vinkaisu. ennen kuin se saa palkkion.

Aluksi palka­taan pienimmästäkin äänestä ja taitojen kehittyessä vaaditaan kunnon haukut ennen palkkaa.

Koiran täytyisi aloittaa haukkuminen mah­dollisimman pienillä ärsykkeillä ennen kuin ilmaisu otetaan piilotyös­kentelyyn mukaan.

Kun koira on oppinut haukkumisen, harjoitellaan sitä maalimiehen kanssa aluksi polulla ja vasta sitten kun se sujuu polulla haukutetaan piilolla.

Ongelmia on monenlaisia. Useimmiten ei meinata millään löytää konstia, jolla saataisiin koira oivaltamaan, että sen täytyy haukkua.

Yksi hauska esimerkki hyvästä oivalluksesta on se, jossa ohjaaja tuskaili haukkumisen kanssa ja koira sinnikkäästi kieltäytyi haukkumasta. Koira kuitenkin haukkui hulluna ovikelloa. Tästäpä ohjaaja keksi ottaa ovikellon mukaan metsään ja kuinka ollakaan koira haukkui todella hyvin ovikellon kuultuaan.

Tämän jälkeen haukkumis­harjoittelu eteni nopeaa tahtia ja koirasta tuli oikein hyvä ilmaisija.

Joten mielikuvi­tusta, niin kyllä se oikea konsti löytyy.

 

 

Rullailmaisun opettaminen

Rullailmaisu opetetaan myöskin etsimisharjoittelusta erillään.

Etsimisharjoitusten aikana koira on totutettu kaulassa roikkuvaan rullaan, mutta rullalle ei ole vielä annettu mitään käytännön merkitystä.

Rullia on erilaisia. Kukin voi viritellä sellaisen kuin itse haluaa, kunhan se on kutakuinkin sellainen kuin “normaali” rulla on.

Tavallisin rulla on nahkainen pötkö, joka laitetaan roikkumaan koiran kaulapantaan.

Toinen, nopeasti yleistynyt malli on ns. norjalaisrulla.

Se kumpi valitaan riippuu koirasta.

Norjalaisrullaa on helpompi pitää suussa, kun liikutaan esim. erittäin vaikeakul­kuisissa maastoissa.

Toisaalta taas joillakin koirilla on taipumus sujauttaa etujalka ruuan väliin ja siten “sitoa” itsensä liikunta­kyvyttömäksi.

Ennen kuin ilmaisua aletaan opettaa täytyy rullakoiran kanssa vielä harjoitella hyvin tyhjät pistot.

Rullakoiran valeilmaisuvaara pienenee olennaisesti, jos sille on ennen ilmaisun opet­tamista opetettu tyhjät pistot.

Ensimmäinen rullahar­joitus toteutetaan seuraavasti.

Ohjaaja heittää maalimiehelle esineen (ei siis tarvitse ensimmäisillä kerroilla olla rulla) ja maalimies nappaa esineen, käy makuulle ja vetää nopealla liikkeellä esineen kehoonsa kiinni.

Koira päästetään saalistamaan esinettä ja sen annetaan tarttua esineeseen. Maalimies pitää hiukan vastaan kun koira vetää esinettä. Koiran annetaan luulla, että se sai riistettyä esineen maalimieheltä­  ja sen jälkeen ohjaaja toimii siten, että saa koiran tuomaan esineen itselleen.

Tässä vaiheessa ei vielä opeteta näyttöä.

Tärkeintä on opettaa koiralle, että se maalimiehen luokse juos­tuaan, etsii esineen/rullan ja tuo sen ohjaajalle.

Rullakoiran koulutuksessa käytetään aluksi pääosin irtorullia, mutta myöhemmin rutiinien karttuessa aletaan vaihdella irtorullien ja kiintorullan välillä.

Erittäin tärkeää on muistaa, että kun koira on ottanut joko irtorullan tai kiintorullan, ohjaaja kehuu koiraa vasta kun se alkaa tulla kohti ohjaajaa. Kehuminen pitää siis tulla siitä, että koira on tulossa kohti ohjaajaa, eikä se saa olla ikään kuin käskynä “Tuo rulla”.

Jos koira oppii tulemaan vasta kun ohjaaja huutaa “Hyvä!” tai “Täällä”’ ottaa koira herkästi rullan suuhunsa myöhemmin silloinkin kun ei pitäisi pelkästä “Hyvä” -käskystä.

 

Näytön opettaminen

Seuraavaksi opetetaan koiralle myös näyttö.

Maalimies seisoo kauempana polulla ja näyttää koiralle rullaa tai esinettä. Siirryttyään vielä jonkin matkaa eteenpäin hän asettautuu makuulle niin, että koira näkee hänet.

Maalimies ei saa juosta, ettei koira lämpene liikaa ja sen vuoksi unohda keskittymistä.

Koira saa hakea maalimieheltä esineen tai ruuan.

Sillä aikaa kun koira tulee ohjaajan luo siirtyy maalimies lähemmäs ohjaajaa ja asettuu jälleen makuulle.

Ohjaaja kytkee koiran ja huolehtii samalla, että kytkemisen aikana koiran katse on maalimiehen suunnassa.

Ohjaaja huutaa maali-miehelle: “Missä olet!” tms. ja maalimies vastaa “Täällä!” ja ryntää vauhdilla paikalle,

josta koira haki rullan.

Koiralle sanotaan “Näytä” ja päästetään se maalimiehen luo.

Maalimies ottaa ensin kontaktin koiraan ja alkaa vasta sitten leikkiä sen kanssa.

Tällä tavoin tehdään koiralle vauhdikas ja määrätietoinen näyttö.

 

 

Umpipiilon ilmaisu -rullakoira

Tässä harjoituksessa on kyse vain ja ainoastaan ilmaisusta, joten koiran ei tarvitse etsiä maalimiestä.

Koira saa nähdä, kun maalimies menee laatikkoon tai johonkin muuhun umpipiiloon.

Koira päästetään piilolle ja sen annetaan tehdä kunnolla töitä löytääkseen sisäänpääsyn piiloon. Vasta hetken kuluttua sille työnnetään jostain raosta rulla.

Rullaa pantataan hetki sen vuoksi, että koira oppisi huolellisesti tarkistamaan mistä haju tulee ennen kuin se tekee ilmaisun.

Näyttö otetaan aluksi tekniikalla: Missä olet? Täällä ! Näytä ! , mutta vähitellen jätetään maali-miehen vastaus pois.

Näytölle lähtökäskyksi tulee: Missä olet? Näytä!.

Vähitellen kun koira rutinoituu voi jättää myös alusta pois Missä olet ? kysymyksen ja pelkkä Näytä ! riittää.

 

 

Kiintorulla

Kun koira osaa hyvin irtorullan hakemisen, opetetaan sille kiintorullan otto.

Kiintorullan otto opetetaan vasta kun etsiminen ja ilmaisu on yhdistetty, siten että koira osaa etsimisen jälkeen tuoda maalimieheltä löytämänsä irtorullanohjaajalle.           (Etsimisen ja ilmaisun yhdistäminen seuraavassa kappaleessa.)

Palataan siis harjoituksissa taaksepäin ja siirrytään lyhyeen matkaan polulla.

Harjoitus toistetaan kuten irtorullaharjoitus, nyt koira vain saakin ottaa kaulassaan roikkuvan ruuan irtorullan sijasta.

Vaikka koiralla olisikin tarkoitus myöhemmin käyttää norjalaisrullaa, opetetaan ilmaisu tavallisen rullan avulla. Kun koira juoksee maalimiehen luo ja alkaa etsiä maasta irtorullaa tulee kiintorulla kuin huomaamatta sen kuonon läheisyyteen.

Kun koira yrittää maata tutkien löytää irtorullan, maalimies voi varovasti auttaa koiraa “oivaltamaan”, että rulla on heti sen leuan takana. Etsimismatkaa pidennetään, kun koira alkaa tajuta mistä on kyse.

Kun ilmaisu sujuu hyvin perinteisen rullan avulla, voidaan niin halutessa vaihtaa ilmaisu ns. norjalaisrullalla tapahtuvaksi.

 

 Etsimisen ja ilmaisun yhdistäminen

Kun koira osaa etsiä ja ilmaista erillisinä harjoi­tuksina, on aika yhdistää nämä palaset.

Koira saa etsiä maalimiehen, siltä vaaditaan ilmaisu ja palkataan oikeasta suorituksesta.

Jatkossa kannattaa vaihdella sitä otetaanko koiralta pitkä vai lyhyt ilmaisu (haukkuvakoira), saako se kenties heti palkkion niin ettei ilmaisua vaadita olenkaan.

Rullakoiralle voidaan välillä antaa makupala ennen rullan antoa, jottei se ottaisi rullaa liian herkästi suuhunsa.

Rullakoiralle pitäisi ilmestyä seuraavanlainen ajatusketju päähän kun se tulee piilolle: “saankohan nyt heti palkkion, en saanut, siispä onko täällä jossain irtorulla, ei ole, täytyy siis ottaa oma rulla”.

Haukkuvan koiran ajatusketju piilolle tultua on: saisinkohan heti palkan, en saanut, joten alan haukkua saadakseni sen.

Maalimiesten täytyy aina ensin palkita koira kontaktilla ja vasta sitten annetaan lelu/ makupala.

Näin toimien ei kilpailuissa oleva “palkkio­ton” maalimies muodostu niin suureksi pettymykseksi, kun koira on oppinut pitämään myös kontaktia palkkiona.

Joskus käy niin, että haukkuva koira jättää maalimiehen ja tulee ohjaajan luo kun ohjaaja lähestyy piiloa.

Tämä johtuu useimmiten siitä, että koiralla ei ole tarpeeksi suurta kiinnostusta maalimiestä kohtaan.

Maalimiehen ja koiran välistä kontaktia täytyy parantaa leikkien ja yhdessä touhuten.

Toinen yleinen syy vastaantuloon on se, että ohjaaja on harjoitellessa alkanut kehua koiraa lähestyessään piiloa. Koira valitsee kahdesta vaihtoehdosta ( passiivinen maalimies vs. kehuva ohjaaja) mielenkiintoisemman eli ohjaajan.

Tähän ei auta se, että ohjaaja ei harjoituksissa tule piilolle lainkaan, ongelma vain siirtyy eteenpäin.

Tätäkin osa-aluetta on harjoiteltava, jotta se sitten kilpailuissa sujuu ongelmitta.

 

 

Tyhjät pistot

Tyhjillä pistoilla nähdään kuinka hyvin koira on ohjaajan käsissä.

Olennaisen tärkeää on se, että koira tulee ohjaajan luokse kun sitä kutsutaan eikä häviä toiselle alueelle etsimään.

Alue valitaan myötätuuleen, jotta koira ei voi aloittaessaan tietää tuulen tuoman hajun perusteella onko alue tyhjä vai onko siellä maalimies.

Maaston pitää olla niin aukeaa, että ohjaaja näkee koiran.

Kun koira on irtautunut tarpeeksi pitkälle, kutsutaan sitä. Heti kun koira alkaa totella käskyä sitä kehutaan täydestä sydämestä ja sille voidaan näyttää jotain mieluista lelua samalla kun se tulee luo.

Jos koira ei tottele, huudetaan sille niin, että kitarisat heiluu metrin päässä, oikein kunnolla EI! (siis silloin kun koiran nokka on väärään suuntaan) ja heti hurjan karjaisun jälkeen huudetaan oikein iloisesti ja houkuttelevasti koiraa luokse.

 Jos koira tottelee se saa mittaamattomat kiitokset, mutta jos se ei tottele mennään sen luo alueelle ja kädestä pitäen kerrotaan kuka määrää.

Missään nimessä ei saa laittaa etukäteen valmiiksi maalimiestä toiselle alueelle.

Jos koira tottelematto­muuttaan karkaa toiselle alueelle ja löytää sieltä maalimiehen, se palkitsee itse itsensä tottelemattomuudesta.

 

 

Risteily

Todella tärkeä osa hakukoiran työskentelyssä on kunnollisen risteilyn hallitseminen.

Päämäärät­tömästi sinne tänne juoksevat koira eivät etsi tehokkaasti ja niiltä jää suuriakin alueita tarkistamatta. Kokeissa on aina kolme maalimiestä piilossa. Mitäs sitten jos maalimiehiä olisikin vaihteleva määrä, esim. yhdestä viiteen. Kilpailija ei koskaan tietäisi kuinka monta on piilossa.

Silloin jos koska tulee sille suuri merkitys että koira hakee alueen kattavasti.

Risteilyssä koiran tulee etsiä ohjaajan osoittama alue läpikotaisin ja sen täytyy alueen etsittyään palata itsenäisesti tai käskyn kuultuaan ohjaajan luokse jolloin ohjaaja antaa uuden alueen etsittäväksi.

Kerrallaan etsittävä alue on 20-30 metriä leveä ja 50 metriä syvä.

Jos koira harhautuu tältä sektorilta ulos se tulee kutsua takaisin ja se lähetetään uudelleen etsimään alue mikäli alue jäi osittain hakematta.

Jos koiraa voidaan ohjata kaukaa, se voidaan myös käskyin palauttaa takaisin halutulle alueelle.

Ohjauskäskyt eivät saa viedä koiran etsimismotivaatiota tai hidastaa olennaisesti sen työskentelyä.

Tietenkään ohjauksesta ei saa tulla itsetarkoitus vaan tavoite on se, että koira määrätietoisesti ja keskittyneesti etsii ohjaajan osoittaman alueen.

Kun harjoittelu on sujunut tavoitteen mukai­sesti, osaa koira irtautua ohjaajan osoittamaan suuntaan suoraan ja pitkälle.

Jos koira poikkeaa suunnasta, ohjaaja pysä­yttää sen ja ohjaa takaisin alueelle.

Ohjaajan täytyy olla määrätietoinen, perik­siantamaton ja kuitenkin ystävällinen

Periksi ei saa antaa ennen kuin koira menee sinne minne ohjaaja haluaa.

Jos koira saa kerrankin periksi, se yrittää pullikoida vastaan yhä uudelleen ja uudelleen erilaisissa tilanteissa. Koira voidaan vaikka saattaa sinne minne sen on tarkoitus edetä.

Muita vaihtoehtoja ei ole kuin se, että mennään sinne minne ohjaaja näytti.

Ennen pitkää ohjaajan määrätie­toisuus ja periksianta­mattomuus johtavat siihen, että koira alkaa irrota sinne minne käsketäänkin ja sen työskentelyilo ja halu kasvaa entisestään.

Kun koiran ei enää tarvitse taistella vallasta ohjaajan kanssa, se voi suunnata kaiken energiansa työn tekemiseen.

Tämä ongelma on usein nähtävissä kilpailuissa.

Ohjaaja lähettää koiran tiettyyn suuntaan. Koira kääntyy eteenpäin alueelle ja juoksee minne itse tahtoo.

Ohjaaja ei uskalla kutsua koiraa takaisin, koska se ei joko tottele tai ohjaaja pelkää ettei kuitenkaan saa koiraa menemään sinne minne haluaa.

Koira siis sai tehdä aivan mitä itse halusi.

Seuraava vaihtoehto on se, että ohjaaja kyllä pysäyttää koiran ja yrittää lähettää sen uudelleen oikeaan suuntaan, mutta koira pullikoi vastaan, eikä mene.

Ennen pitkää ohjaaja yleensä toteaa, että olkoon ja jatkaa matkaa.

Koira siis selvisi taas voittajana.

Ihmettelen kuinka tällaisten periksi­antamisten jälkeen ohjaa­jalla voi enää olla työs­kentelyn suhteen minkään valtakunnan arvovalta sillä koirahan selvästi tätäkin tilannetta hallitsee.

Joten ohjaajan on syytä olla kriittinen ja katsoa itseään peiliin.

Koira on jo harjoi­tuksissa opetettava noudat­tamaan ohjaajan käskyä ja tästä on myös kilpailuissa pidettävä kiinni.

Vain näin saadaan lopputulokseksi upeasti risteilevä, innokas ja yhteistyöhaluinen koira, joka noudattaa ohjaajan käskyjä tinkimättömästi.

Huolehdi siitä, että koira lähetetään aina etsi­mään aluetta, jota se ei ole jo aiemmin tarkastanut.

Poikkeus tietenkin se, että koira ei ole irtautunut tarpeeksi syvälle.

Jos lähetät koiran etsimään alueelta, joka on jo läpikotaisin haettu, aiheu­tat koiralle suuren risti­riidan.

Koira ei ymmärrä miksi sen täytyy hakea jo haettu alue ja muuttuu sen seurauksena epävarmaksi, eikä luota itseensä eikä ohjaajaan.

Koiran luot­tamus epävarmaan ohjaa­jaan katoaa myöskin tyystin.

Kaikkein pahin synti on se, että harjoit­uksissa laitat maalimiehen alueelle, jonka koira on jo hakenut.

Jos koira löytää läpikotaisin haetulta alu­eelta maalimiehen sen epävarmuus kasvaa, se ei luota itseensä ja ennen pitkää se alkaa syöksyillä minne sattuu, koska se ei voi koskaan olla varma siitä onko se tehnyt työnsä kunnolla vai ei.

Taaksepäin työskentely aiheutuu usein myös siitä syystä, että ohjaaja on liikkunut liikaa eteenpäin eikä ole tarkkaillut tuulen suuntaa.

Koira vaistomaisesti palaa taaksepäin, jos sinne on jäänyt tutkimatonta aluetta.

Tässä tuulen-suunnalla on uskomat­toman suuri merkitys.

Voi myös käydä niin, että tuulee esim. takarajan suunnasta ja koira siten edetessään kohti sivurajaa saa tuulesta koko ajan informaatiota ettei edessäpäin ole maalimiestä.

Sen sijaan etenemislinjan oikea puoli jää myötätuuleen ja koira pyrkii hakeutumaan tuulen alapuolelle - siis työskentelee taaksepäin kyetäkseen tarkastamaan myös myötätuuleen jäävän alueen.

Tämä ei ole varsi­nainen virhe, mutta sitä eivät monet tuomarit ymmärrä.

Sen sijaan jos tuulee etulinjalta on taaksepäin työskentely selvä virhe.

 

 

 

Koiran vastaanotot ja lähetykset keskilinjalta

Ohjaajan on kiinnitet­tävä erityistä huomiota myös siihen kuinka hän vastaanottaa koiran tyhjältä pistolta ja kuinka uusi lähetys tulee suorittaa.

Koiraa vastaanottaessaan ohjaaja siirtyy polulta sitä kohti muutaman askeleen.

Ohjaaja seisoo selin tulossa olevaan koiraan ja houkuttelee vasemman kätensä avulla koiran vasemman käden ja vasemman jalan väliin (seuraamispaikka). Maku-pala on tässä oivallinen apu.

Sitten ohjaaja kuljettaa koiran seuraten polun yli, sujauttaa makupalan sille suuhun ja lähettää koiran uudelle alueelle.

Tämän pienen seuraamisen aikana ohjaaja omalla liikkeellään antaa koiralle suunnan jonne seuraavan piston tulee suuntautua.

Samalla ohjaaja ottaa koiran hallintaan ja tavallaan kertoo koiralle kuka harjoitusta johtaa.

Yleensä näkee kuinka koira pysäytetään keski-linjalle, kutsutaan sivulle, laitetaan istumaan ja sekuntikaupalla näytetään koiralle käsimerkin avulla suuntaa jonne seuraavaksi tulisi edetä.

Tästä seuraa yleensä se, että rikotaan koiralta hyvä työskentely-rytmi ja sen sijaan, että suunnataan toiminta varsinaiseen etsimiseen lisätäänkin polulla tapah­tuvien sirkustemppujen avulla keskilinjan paino-arvoa.

Toki on tilanteita ja koiria joille tämä pysäyt­täminen sopii ainakin hetkittäin, mutta yleensä myöskin ne levottomat ja keskittymiskyvyttömät koirat jotka tätä tarvitsevat, tarvitsisivat itse asiassa parempaa varsinaista koulutusta (keskittymis­harjoituksia ja hillittömän juoksemisen hillitsemistä ylipäätänsä).

 

 

Lopuksi

Jotta koiralla olisi edellytykset selviytyä tehtävästä, täytyy ohjaajan huolehtia, että se on terve ja fyysisesti hyvässä kunnossa.

Kunnottomalta koiralta ei voi vaatia huippusuorituksia ja väsymyksen vallatessa sekä lihakset että ajatukset, muuttuu työskentely vastenmieliseksi ja mit­kään maalimiestemput eivät riitä pitämään koiran motivaatiota yllä.

Harjoittelussa täytyy koko ajan säilyttää vaihtelevuutta ja mielen­kiintoa.

Järjestä uusia harjoittelupaikkoja, vie­raita maalimiehiä, jack­potteja välillä.

Anna koiran löytää useita kertoja peräkkäin ja välillä se saa tehdä useita tyhjiä pistoja peräkkäin. Tee välillä oikein pitkä ja rasittava harjoitus ja välillä tosi lyhyt.

Jatkuva tasapai­nottelu kannustamisen, vahvistamisen ja ehdot­tomuuden välillä kannus­taa koiraa jatkamaan työskentelyään.

Ohjaaja ei saa koskaan suuttua.

Suuttunut ohjaaja ei kykene vaihtamaan äänen­painojaan eikä säilytä koiran luottamusta.

Koira ei saa pelätä ohjaajaa.

Ohjaajan on oltava itsepäinen vaatimuksis­saan, mutta samalla maltillinen. Hankalimmis­sakaan tilanteissa ohjaaja ei hermostu eikä suutu.

Koiran on vain tehtävä se mitä siltä pyydetään.

Tämän tahtojen taistelun jälkeen koira yleensä muuttuu erittäin iloiseksi ja yhteistyöhaluiseksi.

Muista myös vesi. Koiraa on juotettava usein, mutta vain pienen pieniä kulauksia kerrallaan.

Mikään eläin ei juokse mielellään, jos vettä täynnä oleva vatsa velloo ilkeästi joka juoksuaskeleella.

Useat koirat tulevat suorastaan pahoinvoiviksi liiallisen vedenjuonnin seurauksena.

Eipä muuta kuin, innok­kaasti metsiin hakua har­joittelemaan. Mukaan vain iloinen mieli, rakas koira ja paljon kahvia.

 

Terveisin Päivi Lindqvist