PELASTUKSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOULUTUKSESTA

Olli Savolainen

Jäljestyksen opettamisessa on useita eri tapoja ja menetelmiä, kuten on myös erilaisia koiria ja ohjaajia. Kaikkien koulutusmenetelmien tavoitteena on löytää se kadonnut henkilö tai "kuutos"kapula.

Tähänhän artikkeliin olen kerännyt omista muistiinpanoistani aineistoa, jonka toivon olevan käyttökelpoista taustatietoa koulutettaessa pelastuskoiraa jäljestämään sekä metsässä että taajamassa.

Juttu on pitkä, mutta niin on joskus jälkikin.

LUETTELO
1. koiran hajuaisti
2. koiran muisti
3 saalistus viettiin perustuva jäljestyskoulutus
4. jälkityöskentelyn perusasioita
5. pennun ja aloittelevankoiran jäljestyskoulutus
7. ID - jäljestys
8. jäljestys lumella

ONGELMIA
1. Opettaa koiraa ymmärtämään , mitä me haluamme sen jäljestävän.
- määrätyn ihmisen jälkeä vai kaikkia eteen tulevia jälkiä
2. Tunnistaa koiran elekieli pulmatilanteissa.
- kuinka koira kertoo meille milloin se on hukannut jäljen tai se on väsynyt
3. Kuinka säilyttää koiran motivaatio pitkässä jäljestyksessä

TEORIAA

KOIRAN HAJUAISTI

Koiran nenä- vastaan ihmisen nenä
Ihmisen nenän hajupinta on n. 5 neliö-cm. , saksanpaimenkoiran nenän hajupinta-ala on n. 150 neliö-cm.
Ihmisellä on hajusoluja n. 5 miljoonaa, mäyräkoiralla n.125 miljoonaa, saksanpaimenkoiralla 220 miljoonaa.
Ihminen voi eritellä n.2000 erilaista hajua. Jos ihmisen haistamiskyvylle annetaan arvo 1, niin saksanpaimenkoiran haistamiskyky on 800 000 - 1 000 000 kertaa parempi.
Jos kylläisen koiran haistamiskyvylle annetaan arvo 1, on kokeilla todettu, että nälkäisellä koiralla se on 3 kertaa parempi.
Eräässä tätä aihetta käsittelevässä kirjoituksessa esitettiin, että jos otetaan teelusikallinen jotain tiettyä ainetta, jaetaan se sataan osaan ja tämä yksi osa sekoitetaan olympia uima-altaaseen vettä, voi koira haistaa tämän laimenteen hajun.

LISÄÄ TEORIAA

Koira tunnistaa vieraat yksilöt monimutkaisista hajukuvista . Nämä kuvat ovat erilaisia eri yksilöillä, kuten ihmiskasvot ovat erilaisia meidän ihmisten silmin katsottuna.
Koiran valtava hajuepiteeli ei yksin selitä sen uskomatonta haistamiskykyä.

Koira pystyy myös erottelemaan hajut tarkasti toisistaan ; sillä on erityiset hajureseptorit eli hajumuisti jonka avulla se kykenee erottelemaan halutun hajun muista .
Hajutunnistimet sijaitsevat nenäontelon ylimmässä osassa , " Regio olifactorissa " , jossa on nenän limakalvojen erityinen hajulimakalvo osa. Tuntosolut ovat yhteydessä hermosoluihin ja tämä onkin ainoa paikka elimistössä, missä tuntosolut ovat välittömästi limakalvon pinnalla tunnistimena.
Hajusolut virittyvät hiukkasista, jotka liukenevat tuntosoluja peittävään ohueen limakerokseen, tällöin ne aiheuttavat sähköisen impulssin hermosoluissa , ja tämä impulssi kulkeutuu varsinaiseen hajukeskukseen. Koiran aivoissa onkin hajujen käsittelyyn kehittynyt paljon suurempi alue kuin ihmisellä.
Impulssin mittaukseen käytetään elektroolfagtogrammia ( EOG ) Se on sähköinen menetelmä, jossa pienillä elektroideilla mitataan nenän hermoradoissa kulkevia sähköisiä impulsseja silloin , kun nenä joutuu hajulle alttiiksi. Menetelmää voidaan verrata EKG:hen ja EEG:hen joilla mitataan sekä sydämen että aivojen sähköistä toimintaa.

Koira pystyy siis erottamaan hajut toisistaan, mutta se pystyy myös muistamaan tietyn hajun.
Koira voi jäljittää ihmisen tai osoittaa esineen siihen tarttuneen hajun perusteella. Ihminen erittää runsaasti voihappomolekyylejä ja koiralla on paljon tällaisia hajuja vastaanottamaan tarkoitettuja tuntosoluja.

Vahvin haju erittyy kämmenistä ja jalkapohjista. Tutkimusten ( Neuhaus) perusteella tiedetään että, eniten hajua erittyy, kun kuljetaan avojaloin, mutta myös nahkaiset kengänpohjat päästävät hajumolekyylejä helposti lävitseen , kun sitä vastoin kumiantura läpäisee hajun hitaammin. Kuitenkin on tutkimuksissa todettu, että jalkapohjan haju pääsee n. kahdeksassa minuutissa 0,2 millimetrin vahvuisen kumianturan läpi.

Jatkuvassa haistelussa teho heikkenee ja aistisolut väsyvät ,ja ne voivat tilapäisesti jopa lakata toimimasta.
Näin voi käydä esm. pitkässä jäljestyksessä , jolloin hajuaisti on jatkuvassa yhteydessä hajuun. Jos koira jatkaa väsynein soluin on sen vaikea seurata jälkeä ja se voi helposti hukata sen. Pieni lepo palauttaa kuitenkin nopeasti solujen toimintakyvyn.
Koiran halukkuus seurata jälkeä vaihtelee ja riippuu motivaatiosta. Koiran hajuaistin mahdollisuudet sitä vastoin ovat miltei rajattomat.

KOIRAN MUISTI

Muistilla on olennainen osa oppimistapahtumassa.Erotetaan lyhytkestoinen ja pitkäkestoinen muisti.
Varmuudella ei kuitenkaan tiedetä , miten muisti yksityiskohdissaan toimii.Tutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä että lyhyt - ja pitkäkestoinen muisti ovat yhteydessä toisiinsa.

Lyhytkestoinen muisti (oppiminen):

Lyhytkestoinen muisti toimii juuri sinä aikana , jolloin koiraa aktivoidaan opettamalla , ja sen arvellaan olevan suurimmillaan päätösvaiheessa.Tämä muisti on herkkä häiriöille, esim, pelolle , agressiolle tai järkytykselle.
Lyhytkestoinen muisti on aktiivisuuden lisääntymistä niissä hermoradoissa , jotka osallistuvat oppimiseen. Aktiivisuus jatkuu oppimistapahtuman päätösvaiheessa ,mutta lakkaa lyhyen ajan kuluttua.

Pitkäkestoinen muisti (mieleenpalautuminen):

Pitkäkestoinen muisti syntyy oppimistapahtuman loppuvaiheessa , voimistuen myöhemmin ja on aktiivisinta muutamia tunteja opiskelun alun jälkeen.
Useat lyhytkestoiset muistijäljet, toisin sanoen toistot ja lyhyet tauot, parantavat pitkäkestoista muistia.

Kuinka kauan koira muistaa?

Kauanko ja mitä koira muistaa on yksilöllistä ja riippuu monesta eri seikasta.

Puhtaasti fysiologisesti kyky on rajaton. Pentuna saadut muistikuvat voivat säilyä läpi elämän.
Kuinka pitkään koira muistaa sille opetettuja valmiuksia , riippuu myös siitä , kuinka paljon ne ovat koiralle merkinneet.

Koira ei varsinaisesti unohda oppimaansa.

Mikäli koira tekee opetetun tehtävän väärin, tämä useimmiten aiheutuu siitä, että opetus ei ole ollut tarpeeksi yksiselitteistä, motivaatio on liian alhainen tai liian korkea juuri suoritushetkellä tai että koira ei jostakin syystä pysty keskittymään annetun tehtävään, esim. koira on sairas.

Oppiminen ja muisti

Opetuksessa ja koulutuksessa on tärkeää ottaa huomioon eräitä yksityiskohtia, jotta koiralla syntyisi selkeä ja tarkka muistikuva siitä, mitä me haluamme sen oppivan.
• harjoitus on suunniteltava huolella, yksi osa-alue kerrallaan
• perusharjoituksen aikana on häiriötekijät poistettava
• käytä selviä, yksiselitteisiä ärsykkeitä, vältä ristiriitoja
• vahva motivaatio tuottaa pidempään säilyvän muistijäljen. Vaarana on kuitenkin , että tapahtumat etenevät niin nopeasti, ettei opetettavan asian vahvistaminen kohdistu tarkoitettuun asiaan.
• alhainen motivaatio aiheuttaa lyhytkestoisen muistijäljen, mutta jos koira saa vahvistuksen oikeassa, kohdassa syntyy tilanteesta oikea muistikuva.
• koiran rodulla on merkitystä koiran oppimiskykyyn ( amerikkalainen tutkimus ), tutkittaessa tottelevaisuus ja työskentelyälykyyttä.

(1.bordercollie 2.villakoira 3.saksanpaimenkoira 4.kultainennoutaja 5.dobermanni 6.shetlanninlammaskoira 7.labradorinnoutaja 8.papillon 9.rotweiler 10.australiankarjakoira)

On kuitenkin muistettava että poikkeus vahvistaa säännön.

SAALISTUSVIETTIIN PERUSTUVA JÄLJESTYSKOULUTUS

Tavoitteena on, että koira pystyy joka kerran omaksumaan sille annetun hajun ja suoriutuu jäljestyksestä kaikissa olosuhteissa Tähän päämäärään päästään kun koiran viettitoimintoja ja sen hajuaistia harjaannutetaan johdonmukaisesti.
Jäljestys voidaan opettaa koiralle monella eri menetelmällä (esim. makkarajälki, laumavietti, noutamistaipumus)
Kuitenkin vietteihin (käyttäytymistapoihin) perustuvat koulutusmenetelmät motivoivat koiraa eniten.
Saalistusvietti on toinen lajin säilymisen kannalta elintärkeä vietti. (toinen on sukupuolivietti)
Saalistusvietti on ensimmäinen vietti, joka joutuu koetukselle koiran syntyessä.
Muutaman kymmenminuuttisen aikana synnyttyään sen on löydettävä ensimmäinen saaliinsa, emän nisä.
Parin viikon kuluessa sen on, ruokaa saadakseen, opittava käyttämään toimintakuntoon kehittyvää aistikoneistoaan.
Saalistamisvietillä tarkoitetaan sisäistä tarvetta, joka pakottaa yksilön lähtemään liikkeelle , etsimään saaliseläinten jälkiä, suorittamaan jäljestyksen, paikantamaan saaliin, tappamaan ja syömään sen.
Vietin vireystaso alkaa nousta heti, kun elimistö tunnistaa kehossa olevien energiavarojen vähenemisen.
Samalla kun viettivire kohoaa, kaikki aistit ja motivaatio suuntautuvat viettipäämärän toteutumiseen.

JÄLKITYÖSKENTELYN PERUSASIOITA

Kuten kaikessa muussakin koulutuksessa myös jälkikoulutuksessa pätevät seuraavat perusasiat:
• älä menetä hermojasi
• älä käytä pakkoa, jos et hallitse pakkokoulutusmenetelmiä
• älä vaadi koiralta liikaa sen kykyihin tai koulutustasoon nähden
• pyri auttamaan koiraa, kun se on vaikeuksissa, mutta niin, ettei koira sitä huomaa
• jos harjoitus menee huonosti, älä menetä malttiasi, vaan tee uusi harjoitus myöhemmin
• älä ruoki koiraa ennen jälkiharjoitusta ja pyri pääsemään ylimääräisistä makupaloista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa
• huolehdi siitä, että tiedät aina missä harjoitusjälki kulkee
• harjoittele erilaisilla maapohjilla, ( pelolla, kangasmetsässä, hakkuuaukeilla, suolla jne.) kun koiran taidot tekevät sen mahdolliseksi
• harjoittele erilaisilla ilmoilla ja eri vuorokauden aikoina
• opettele oikea jälkinarun käyttö (lyhyt naru = painostus, pitkä naru ="hyvin menee")

PENNUN JA ALOITTELEVAN KOIRAN JÄLJESTYSKOULUTUS

Saalistusviettiin perustuva jälkikoulutus aloitetaan pennulle heti, kun se on oppinut säännöllisen ruokintaan, kuitenkin viimeistään 10 viikon ikäisenä.

Ensimmäisten harjoitusten tarkoituksena on opettaa pentu käyttämään hajuaistiaan.

Samalla, kun hajuaisti kehittyy ja sen kapasiteetti kasvaa, koira oppii ymmärtämään, että
viettipäämäärän saavuttaminen edellyttää aina jäljen löytymistä, jälkien seuraamista jotta saalis, kadonnut henkilö tai ruokakuppi löytyisi.

Ensimmäiset harjoitukset

Ensimmäisissä harjoituksissa ruokakupin vie piiloon ohjaaja, pitäen huolta siitä, että pentu näkee piiloon menemisen.
Ohjaaja jää luonnollisesti samaan piiloon ruuan kanssa.
Jälki tehdään tässä vaiheessa aina vastatuuleen, ja se tampataan huolellisesti rikkoen maanpintaa.

Jälki on suora ja sen pituus on korkeintaan10 - 30 metriä.

Jäljellä ei saa olla häiritseviä tekijöitä.

Avustaja päästää pennun irti jäljen päähän välittömästi kun ohjaaja on piiloutunut. Ruoka viedään aina siinä ruokakupissa, josta pentu muulloinkin ruokitaan.

Kun pentu selviää vaivattomasti annetusta tehtävästä, siirrytään ruuan viejänä käyttämään apuohjaajaa (tuttu) ja ohjaaja alkaa käyttää pennun lähetyksessä jäljestys käskyä ( Esim. " etsi jälki ") , sekä lyhyttä (n. 3m.) jälkiliinaa joka on kiinni kuristamattomassa pannassa.

Muutaman onnistuneen harjoituksen jälkeen jälkeä voidaan alkaa vaikeuttaa lisäämällä siihen pituutta ( n.100 -150 m ) ja loivia kaarroksia sekä viivyttää jäljelle lähtöä. (max. 20 min.)

Koiran kehittyessä vaihdetaan maalimies koiralle vieraampaan henkilöön ja jälkimaasto uusiin paikkoihin.

Maalimiehen olo jäljen päässä on ehdottoman tärkeää , jotta pentu alkaa pitää ihmistä oleellisena osana saalista.

Maalimiehille tulisi tehdä selväksi , etteivät he missään vaiheessa saa säikytää koiraa tai aiheuttaa sille muita vastenmielisiä kokemuksia.

Jälkiharjoitusten aikana koiranohjaajan on tiedettävä jäljen tarkka sijainti maastossa (merkkaus ), jotta hän pystyisi oikea-aikaisesti kehumaan koiraa.

Kehumisessa tulee olla äärimäisen tarkka, koska kehumishetkellä koira saattaa haistella aivan muuta kuin jäljitettävän henkilön hajuja.

Sitävastoin, jos koira poikkeaa jäljeltä esm. vieraille jäljille on sitä moitittava.

Siinäkin on oltava tarkka, sillä ilmavirtaukset ovat saattaneet siirtää jälkeä jopa useita metrejä sivulle.

Pääsääntö on, että jos ei olla täysin varmoja onko koira oikealla vai väärällä jäljellä , sitä ei kehuta tai moitita.

Jos jäljityksen aikana todetaan koirassa epävarmuuden merkkejä, on ohjaajan hidastettava tai pysähdyttävä,jotta koiralle jää aikaa selvittää epäselvä kohta.

Kun koira on löytänyt varmasti oikean jäljen, sitä kehutaan vasta sen jäljestäessä eteenpäin.

Missään koulutuksen vaiheessa ei koiralle saa osoittaa jälkeä, koska se oppii hyvin nopeasti sen, että kyllä ohjaaja jäljestää senkin puolesta ja alkaa turvautumaan häneen.

Koiran opittua varmasti lähtemään ja jäljestämään sen näköpiiristä maastoon lähtevän saaliin, vaikeutetaanlähtöä siten, että koira viedään maalimiehen lähdettyä pois lähtöalueelta ja palataan alueelle jonkin ajan kuluttua takaisin ja lähdetään jäljestämään jäljen sivusta siten, että koira joutuu itse etsimään jäljen.

Jäljen päätepisteessä oleva ruoka jätetään vaiheittain pois, jolloin maalimiehen hajut / makupalat tai motivaatioesine alkavat muodostua koiralle todellisen saaliin hajuksi.

Kulmatyöskentely

Aloita jäljen tekeminen tavanomaiseen tapaasi ja tee noin 50 - 100 askeleen jälkeen kulma joko oikealle tai vasemmalle.

Tee kulma hieman kaarevaksi ja jyrkennä kulmaa vasta myöhemmissä harjoituksissa. (jyrkinkulma kokeissa on 45 astetta)

Ensimmäiset jyrkät kulmat pitää tehdä sellaisiin kohtiin , joissa jälki on koiran
silmin nähtävissä jotta koira ei tulisi epävarmaksi tässä tilanteessa.

Älä koskaan laita esinettä kulmaan, vaan n. metrin parin päähän kulmasta.

Tässä kohtaa on erittäin tärkeää huomioda, että ei tuule niin, että koira saa hajun esineestä ennen kulmaa, koska koira saattaa oikaista kulman nenä korkealla.

Koska koira on oppinut jäljestämään vain suoria , on se epävarma ensimmäisissä kulmaharjoituksissa, näin ollen sitä pitää kehuen vahvistaa kun se on suoriutunut kulmasta.

Kun koira työskentelee kulman ilman ongelmia, voit lisätä jäljelle useita eri suuntaisia ja eri asteisia kulmia.

Jälkinarua voi tässä vaiheessa jo satunnaisesti käyttää täysimittaisena, mutta jos koiralle tulee ongelmia, pitää jälkinarua lyhentää ja helpottaa
harjoitusjälkeä.

Kulmaharjoituksia voi tehdä 2-3 kpl samalla kerralla, jos koiran motivaatio sen kestää

Esineet

Heti kun koira suoriutuu varmasti useampia kulmia sisältävästä jäljestä ja kun sille on tottelevaisuus koulutuksessa opetettu maahanmeno, voidaan sille aloittaa esinetyöskentelyn kouluttaminen.

Tee jälki tavanomaiseen tapaan ja laita sille 2 - 3 esinettä , joista yksi on lähellä jäljen loppua.

Esineitten tulisi olla sellaisia käyttöesineitä, joissa jäljentekijän ominaishaju säilyy vahvana (ei muovia ), ja käytä mahdollisuuksien mukaan aina samoja jälkiesineitä .

Alussa voit asettaa esineen päälle makupalan.

Käytä jälkinarua niin, että koiran saapuessa esineelle olet aivan koiran takana.

Anna koiran ensin syödä makupala ja vaadi sitä sen jälkeen käskysanalla ja kevyellä
nykäisyllä jälkinarusta menemään maahan.

Kun koira menee maahan, mene sen luo ja palkitse koira antamalla koiralle makupala taskustasi.

Koiran pitää maata koko ajan rauhallisesti paikallaan ja pienen tauon jälkeen voit aloittaa taas jäljestyksen.

Useampien harjoitusten jälkeen koira oppii menemään itsenäisesti maahan esineelle tullessaan, jolloin voit jättää esineellä olevan makupalan pois ja ajaa jälkeä normaali pituisella jälkinarulla.

Voit opettaa koiran ilmaisemaan esineen myös muilla tavoilla esim. suuhun ottamalla , tuomalla, istumalla ,seisomalla tai haukkumalla.

Kaikki tavat ovat luvallisia, kunhan itse tiedät milloin koira ilmaisee esineen.

Alussa riittää pelkkä jälkien pituuden lisääminen kehittämään koiran taitoja, varsinkin kun siihen lisätään teiden, peltojen ja hakkuualueiden ylityksiä sekä sora / asfalttitietä menevän jäljen ajoa.

Kun koira selviää hyvin 1- 2 tunnin ikäisistä ja 1 - 3 km pituisista jäljistä, voidaan jäljen ikää vanhentaa n. tunnin hyppäyksin, mutta kun jäljenikä kasvaa on syytä (aluksi) jälkeä lyhentää. (ei kuitenkaan alle 1 kilometrin).

Jälkien ikää suunniteltaessa on huomioitava , että jäljen hajukuvaan vaikuttaa erittäin ratkaisevasti maastotyyppi, säätila ja vuorokaudenaika.

ID-JÄLKIKOULUTUS

Pelastuskoirien jälkikoulutus on perustunut paljolti ns kilpailujälkeen, jossa jäljestyksestä on tehty selvä ja yksiselitteinen tehtävä.( ei harhajälkiä, ei häiriöitä jne.)

Vasta viimeisessä pelastuskoirien sääntöuudistuksessa on huomioitu niitä asioita, joihin törmätään pelastusetsinnässä.

Kuitenkin koiran aistit antavat huomattavasti suuremman mahdollisuuden hyödyntää niitä etsinnöissä. Eräs tällainen mahdollisuus on ID- jäljestys (tunnistamisjälki )ID- jäljessä koiran on osattava tunnistaa ja seurata kadonneen henkilön jälkeä kaikissa olosuhteiss, meni jälki sitten metsässä, tiellä tai vaikkapa asutustaajamassa.

MITÄ ID- JÄLKI ON?

ID-jäljestyksessä koiralle annetaan kadonneen henkilö ominaishajukuva jostakin hänelle kuuluneesta esineestä.

Koira pyritään ohjaamaan katoamispaikalle tai sellaiselle alueelle, jossa kadonnut henkilö on liikkunut. Koiran on löydettävä kadonneen jälki ja ryhdyttävä seuraamaan sitä.

MILLAINEN KOIRA SOPII ID - JÄLKIKOIRAKSI ?
Koiran on osattava jäljestää ennen ID-koulutusta erittäin hyvin sekä maastossa että asfaltilla.
Koiran jäljestysmotivaation on oltava erittäin suuri.
Koiran on oltava toimintakykyinen, se ei saa lopettaa jäljestystä vaikka se pelästyisikin.
Koiran on oltava taistelutahtoinen.
Koiran on omattava hyvä hermorakenne ja sen on oltava sopivan temperamenttinen ja kova.
Koiralla on oltava erittäin hyvä tottelevaisuus ja hyvä kunto.

ID -JÄLJESTYKSEN ERITYISPIIRTEITÄ.

Harjoitusvinkkejä

Kun koira on saanut peruskoulutuksen jäljestykseen, voi aloittaa ID- koulutukuksen.

Anna koiralle hajukuva aina samalla tavalla jäljen alussa.

Käytä harjoituksissa aluksi lyhyitä ja helppoja jälkiä.

Maalimies on aina jäljen päässä.

Toista harjoitusta 2-5 kertaan viikossa ja pyri saamaan mahdollisimman usein uusimaalimies

Vältä harjoitusten junnaamista samanlaisina.

Hajuesineen käsitteleminen

Hajuesineen tulee olla sellainen, jossa kadonneen henkilön haju on mahdollisimmanvoimakas, esim käsineet sukat, päähine tai muu sellainen vaatekappale , jota ohjaaja voi kuljettaa mukanaan suljettavassa muovipussissa.

Kukaan muu ei saa käsitellä esinettä, ja ohjaajankin tulisi välttää koskemasta
esineeseen käsin ( atulat tai sormikkaat ).

Hajuesine kulkee ohjaajan mukana muovipussissa tehtävän keston ajan. (Haju on voimakkain niistä paikoista, joista ihminen hikoilee)

Jäljestys

- Ennen jäljestyksen aloittamista kohota koiran viettivire ja motivaatio mahdollisimman suureksi .
- Rauhoita jäljen etsintäpaikka ulkopuolisilta ( avustajat yms. tuulen alapuolelle ) ja selvitä onko kadonnut liikkunut jäljen etsintäaluella, ja jos on, missä ja milloin.
- Anna koiralle jälkiesineestä hajukuva antamalla sen nuuskia hajuesinettä kyllin pitkään
- Kun koira alkaa jäljestää, pidä reitti selvänä ( jos jälki menee kohti avustajia, keskeytä ajo, kunnes reitti on selvä )
- Jos koira on epävarma tai hukkaa jäljen, anna sille uusi hajukuva mukana olevasta esineestä
- Kun koira alkaa väsyä, vaihda koiraa ( reservikoira on oltava valmiina )
- Toimi koko tapahtuman ajan rauhallisesti ja määrätietoisesti

JÄLJESTYS LUMELLA

Lumi ja pakkanen vaikeuttavat koiran jälki työskentelyä, mutta eivät estä sitä.

Runsas, puhdas lumi aiheuttaa yleensä sen, että jäljessä ei ole muita hajuja kuin jäljentekijän ominaishaju, mutta toisaalta hajun haihtuminen on paljon nopeampaakuin paljaalla maalla.

Lumella ei ole samanlaista kykyä hajun säilyttämiseen kuin ruoholla, hiekalla tai metsämaastolla.

Jäljestystä voidaankin verrata kesällä ajettavaan asfalttijälkeen.

Jos jälki on odottanut lumessa tunnin ,koira mahdollisuudet sen läpiajamiseen ovat vähentyneet huomattavasti, ja jos jäljen teon jälkeen sataa uutta lunta , se luonnollisesti vaikeuttaa koiran työskentelyä.

Haju tunkeutuu kuitenkin nopeasti 1-2 cm vahvuisen lumipeitteen lävitse ja siksi koira voi jäljestää myös pienen lumisateen jälkeen. Mikäli lunta sataa enemmän, pienenevät koiran mahdollisuudet .

Lumen alle jääneistä esineistä erittyy kuitenkin selvä haju , joka kohoaa ylöspäin .Siten koira kykeneekin haistamaan monenkin metrin syvyiseen lumeen hautautuneet esineet tai ihmiset.

Lumijälkiä on monenlaisia : vanhan ja uudenlumen, vesikelin sekä pakkaskelin, likaisen ja puhtaan lumen,auratun tai umpihangen jne.

Olosuhteissa voi olla muitakin eroja.

Maa voi olla lumen alla sula tai jäinen,pelto tai asfaltti tai jopa järvenjää.

Myös tuuli ja ilman lämpötila vaikuttavat talvella huomattavasti enemmän
jäljestykseen kuin sulan maan aikaan.

Muutamalla pakkasastella ei ole yleensä vaikutusta, mutta pakkasen laskiessa alle 15 asteen ilmaantuu jäljestykseen hankaluuksia.

Kylmä ilma vaikuttaa koiran nenän limakalvoihin samalla tavalla kuin ihmisellä,
ne alkavat kuivumaan ja jäätymään, jolloin koiran haistamiskyky nopeasti heikkenee ja se ei pysty enää täysipainoiseen työskentelyyn.

Huurre on myös eräs haittatekijä. Tämä erittäin kevyt maanpeite on herkkä jokaiselle lämpötilan vaihtelulle.

Sen haihtuessa haju heikkenee nopeasti. ( tunnissa haju saattaa haihtua saman minkä se haituisi normaalisti 6 - 12 tunnissa )

On luonnollista, että lumijälki on vaikeampi kuin kesällä ajettava jälki, ja siksi ohjaajan ja koiran yhteistyön on oltava erittäin hyvää ja saumatonta.

Ohjaajalta vaaditaan tarkkuutta ja huolellisuutta , sillä koira voi väärällä harjoittelulla lopettaa koko jäljestyksen.( esm. koira oppii liikaa luottamaan silmiinsä tai sen nenä
jäätyy.)

HARJOITUKSISTA

-Harjoitukset on aluksi toteutettava selaisissa oloissa ja tavalla että, koiran motivaatio saa saadaan mahdollisimman vahvaksi.

- vältä tuiskusäätä , liian kovaa pakasta yms.

-ID-harjoittelun voi yhdistää mukaan jo alussa kun lähtö on viellä "paalusta"

-Jäljen on kuljettava aina alussa sekä auratulla että auraamatomalla alueella.

-Kulmat auraamatomalle alueelle

- Auratulle ja sotketulle ( jälkeä ei erota ) siirrytään vasta sitten kun koira selviää n.30 min jäljestä puhtaasti

- jana / ruutulähdöt jäljelle, ID-jäljenetsintä