Palveluskoirat 7/2004

teksti: Päivi Säviaho

Ilmavainuinen etsintäkoira
 

Etsintätehtävän valmistelu vaatii ohjaajaa huomioimaan hyvin monenlaisia seikkoja. Erilaisilla maastoilla ja tuulivirtauksilla on suuri vaikutus hajun leviämiseen tuottaen näin etsintään omat ongelmansa. Sää tila on myös yksi havainnoitava tekijä pohdittaessa tuulivirtauksia; lämpimän sää tilan vallitessa hajuvirrat pyrkivät ylöspäin ja vastaavasti kosteassa, sateisessa säässä matalapaineen aikana virtaukset pyrkivät taas lähemmäksi maan pintaa.

Tässä artikkelissa keskitytään lähinnä vainuteorian käsitteisiin ja rooliin etsintätyössä.

Hakukoira vs. jälkikoira

Monelle ihmiselle perinteinen etsintätyöntekijä on jälkikoira.

Jälkikoiran työskentely edellyttää kuitenkin tiettyjä olosuhteita, jotta toiminta olisi tuloksellista.

Mikäli sää tai aika ovat tuhonneet fyysisiä tai kemiallisia todisteita jäljestä, koira ei kykene työskentelemään.

Etsinnälle on myös eduksi, jos alueella ei ole muita henkilöitä.

Koska hajuissa on samankaltaisuuksia, uhrin perheenjäsenten tulisi pysyä poissa etsintäalueelta.

Jotkut jälkikoirat (tai niiden ohjaajat) saattavat olettaa, että jos alueelta ei löydy jälkiä, alueella ei myöskään voi olla ihmistä.

 Tämä johtopäätös voi olla väärä.

Yleensä myös jokin lähtöpiste tai tiedetty jälki uhrista on tarpeen olla olemassa.

Kuvitellessa aitoa etsintätilannetta on selvää, että näitä edellytyksiä on hanka- la täyttää.

Katoamistapauksissa yleensä perhe tai ystävät havaitsevat yhden jäsenensä puuttuvan.

He aloittavat oman etsintänsä kadonneen löytämiseksi; tällöin tuleva etsintäalue tulee tallottua ristiin rastiin.

 Monesti etsintöihin liittyvät myös muut, esim. lähinaapurit.

Kun kadonnutta ei löydetä, ilmoitetaan asiasta poliisille.

Poliisi tutkii samaista aluetta tilanteen hahmottamiseksi. Vasta seuraavaksi otetaan yhteyttä aluevastaaviin, jotka kokoavat etsintäryhmän, ja ryhmä saapuu paikalle.

Näissä olosuhteissa paljon aikaa on jo vierähtänyt ja alue on niin fyysisesti kuin myös kemiallisesti "sekaisin", hankaloittaen näin jälkikoiran työtä.

Vastaavassa tilanteessa taas hakukoira ei tarvitse kadonneen jättämää jälkeä.

Aluetta ei myöskään tarvitse täysin rajoittaa muilta etsijöiltä; toiset voivat jatkaa omaa työtään kun yksikkö on liikkeellä.

"Alkupistettä" ei tarvita.

Jokainen etsintä on erilainen, mutta miltei kaikki eteen tulevat olosuhteet ovat etsittävissä pikemminkin hakukuin jälkikoiran keinoin.

Hakukoira voi aloittaa työnsä ilman hajua ja etsiä, kunnes paikallistaa vainun maasta tai ilmasta.

Tämän jälkeen se käyttää joko vain toista tai kumpaakin paikallistaakseen kadonneen henkilön (mieluimmin siten, että se unohtaa maasta löytäneensä vainun tarkistaaksensa sen tuoreemmasta ilmavainusta).

Selvää on, että yksi haku- koira ei voi yleensä tehdä kaikkea työtä; työhön tarvitaan useampi koira joiden tulee olla strategisesti oikein sijoitetut.

Ilmavainuinen etsintäkoira toimii samalla peruskonseptilla kuin armeijan partiokoira ja työskentelee samoin ta- voin.

Se hälyttää ohjaajalleen ulkopuolisen henkilön läsnäolosta ja sen jälkeen kuljettaa ohjaajansa tämän henkilön luokse.

Vainuteoria

Ennen kuin voi treenata koiraa löytämään ihmisiä, tulee ymmärtää minkä vainun me oletamme koiran ottavan vastaan, kuin myös tuulen ja maaston vaikutukset hajun välittäjinä. 1960-luvulla Bill ja Jean Syrotuck tekivät laajan tutkimuksen ilmasyntyisestä hajusta (vainusta).

Tulokset julkaistiin kirjassa "Scent and Scending Dog". Tässä käydään läpi muutamia olennaisia kohtia tästä kirjasta.

Ihmiset lähettävät jatkuvasti pieniä, maissihiutaleiden muotoisia kuolleenihon soluja, hiukkasia, joita on laskettu lähtevän 40 000 kappaletta minuutissa.

Jokainen hiukkanen sisältää bakteereita ja tuoksun, joka edustaa ainutlaatuista ihmisen ominaishajua. Tätä hajua koulutettu etsintäkoira hakee.

Nämä hiukkaset kulkeutuvat ilman ja tuulivirtojen mukana. Ne hajaantuvat uhrista tuulen mukana tunnelin tai kanavan muotoisesti, joka on kapea ja tiivistynyt lähteen (uhrin) lähellä, mutta laajenee etäisyyden kasvaessa.

 Koulutetun koiran liikkuessa avoimessa maastossa voidaan sen havaita kirjaimellisesti työskentelevän tässä hajutunnelissa; risteillen siinä edestakaisin, sisään ja ulos.

Erilaisilla maastoilla ja tuulivirtauksilla on suuri vaikutus hajun leviämiseen ja jokainen etsintä tuottaa omat ongelmansa.

Ensimmäisenä etsintäpäivänä saattaa tuulen vire olla suotuisa ja maasto avoin. Toisena päivänä ilma voikin olla kuuma ja tuuleton sekä metsä tiheäkasvustoinen.

Ohjaajan tulee tiedostaa näiden tekijöiden vaikutus hajuun jotta hän osaa sopeuttaa etsinnän sen mukaisesti.

Maasto

Maaston muodot näyttelevät tärkeää osaa siinä, miten koira työskentelee.

Ohjaajien tulee jo varhaisessa vaiheessa ymmärtää, mitä mahdollisia vaikutuksia maastolla on hajun kulkeutumiselle.

Avoin pelto. Päivinä jolloin tuulivirta on tasaista, koulutetulla koiralla ei pitäisi olla vaikeuksia poimia ja seurata ilmasyntyistä hajua avoimella pellolla. Innokkaan koiran tulisi valpastua ja liikkua etäisyydessä 60-100 metriä tai enemmänkin. Tämä pitää paikkansa, vaikka uhri olisi ollut paikoillaan ainoastaan lyhyenkin aikaa (15-30 minuuttia).

Heikommalla tuulella ja tuulettomallakin kelillä koira saa havainnon 30 metrin etäisyydeltä tai jopa kauempaa.

Voimakas, puuskittainen tuuli aiheuttaa eniten ongelmia, koska silloin haju hajoaa nopeasti. Vaihtuvat tuulet tekevät etsinnästä myös hankalaa, koska aloittaessa tilanne saattaa olla tuulen myötäinen muuttuen nopeasti vastatuuleksi.

Tällaisessa tapauksessa on parasta säilyttää alkuperäinen etsintäsuunta, sillä todennäköisesti tuulen suunta tulee jälleen muuttumaan ja yrittäessäsi pysyä tuulen muutosten mukana päädyt vaeltamaan päämäärättömästi ympäri peltoa.

Kevyt pensastoinen maasto. Alue on avointa tilaa tai harvakasvustoista metsää, jossa on jonkin verran pensaita.

Tällainen maasto ei saisi aiheuttaa koiralle mitään todellisia hankaluuksia, jos kasvusto on sen verran harvaa, että se ei estä tai olennaisesti muuta hajun kulkua.

Runsas pensaisto. Tiheää pensaikkoa löytyy tiiviskasvuisista metsistä tai käsittelemättömiltä pelloilta.

 Alueella saattaa olla polkuja sekä suuria puukasoja.

Tyyni, kuuma päivä yhdistettynä kyseiseen maastoon muodostaa hyvinkin hankalat etsintäolosuhteet, koska haju pysyy uhrin lähettyvillä.

Etsintäalueen määrittely ja etäisyyden vaihteluväli laskee huomattavasti, joten suhteellisen lyhyet pistot ovat tarpeen, ehkäpä 30metriä tai vieläkin lyhyemmät, jotta alue tulee kattavasti tutkittua.

Metsä. Metsät voivat vaihdella avoimesta havumetsästä kosteikkoihin, joilla on suuria puita ja erittäin tiheää pensaistoa.

 Avoin metsämaasto on etsijälle ilo.

Umpimetsä taas koettelee niin etsijän kuin myös koiran kärsivällisyyttä, erityisesti kuumana päivänä tai pimeässä.

Tuulen nopeus ja vaihtelevuus sekä maasto kertovat ohjaajalle oikean lähestymistavan aina kyseiseen ongelmaan.

Avoin, tasainen metsämaasto ei muodosta sen hankalampaa maastoa kuin etsintä avoimella pellolla.

Tiiviskasvustoiset metsät ja hyvin pensaikkoinen maasto aiheuttavat yhtäläisiä ongelmia.

Uomat. Kuivuneet joenuomat, solat ja laaksot vaikuttavat tietyllä tavalla hajun kulkeutumiseen.

 Koska kuuma ilma kohoaa ylöspäin, etsintä kyseisessä maastossa tulisi ohjata alkamaan korkealta kohtaa; laaksosta puhuttaessa mäen päältä tuulen alta.

Koska viileä ilma laskee alas, iltaetsintä samaisessa paikkaa
tulisi aloittaa solan tai laakson pohjalta.

Etsinnän ei tulisi kattaa vain solan pohjaa, vaan myös sen rinteet.

Solat voivat myös ohjata hajua siten, että se vaikuttaa virtaavan kuten vesi.

Jos havaintoja on tehty itse solassa, mutta koiralla vaikuttaa olevan hankaluuksia työstää hajun lähdettä, maaston ja ilmavirtojen huolellinen tarkkailu voi tuoda esiin virtaus efektin.

Perinpohjainen etsintä tulee tehdä tuulen yläpuolelta, jotta varsinainen hajun lähde saadaan paikallistettua.

Erityisolosuhteet

Ohjaajat saattavat törmätä myös seuraavanlaisiin tilanteisiin:

Silmukka. Silmukointia saattaa joskus tapahtua tyynessä ilmasto-olosuhteissa. Tällöin haju kulkeutuu ylöspäin kohteesta, kulkee korkeuksissa jonkin matkaa kunnes laskeutuu alas.

Koira huomioi hajun mutta välittömästi kadottaa sen, koska hajutunnelia kohteesta koiraan ei ole.

Tässä tilanteessa koiran havaintojen tarkkaileminen on olennaista.

Jos yksi tai useampi koirista havaitsee hajun, mutta eivät kykene tekemään löytöä, on alue silloin tarkistettava uudelleen hyvin tarkasti.

Mikäli havainnon tehnyt ohjaaja oli vasta puolivälissä omalla etsintäsektorillaan, ongelma yleensä ratkeaa jatkettaessa etsintää sektorin loppuun normaalein etsintäkeinoin.

Savupiippuvaikutus ja kiertely.

"Savu- piippu vaikutus" on ylöspäin suuntautuva ilmavirtaus, johtuen lämpimästä ilmasta, kuten myös aikaisemmassa kohdassa uomat.

Ilmakierteitä esiintyy kallioleikkauksissa, puurivistön kohdalla (esim. tiheät kuusiaidat) ja vastaavissa paikoissa, joissa ilmavirta hajoaa useisiin eri suuntiin.

Näissä tilanteissa hajuvirran vaihteleva suunta saattaa hämätä koiraa, mutta kokeneelle etsintäryhmälle ei tilanteen pitäisi tuottaa ongelmia.

Allasvaikutus.

Alavat alueet keräävät hajua aivan kuin myös vettä. Kuten myös aikaisemmin kuvatussa silmukka -tilanteessa koira voi tehdä havainnon, mutta ei kykene paikallistamaan kohdetta kiertelevien ilmavirtojen takia.

Koiran tekemät havainnot tulee kuitenkin merkitä huolellisesti karttaan, ja ohjaajien tulee arvioida aluetta huolellisesti nähdäkseen, mitkä tekijät ehkä ovat vaikuttaneet hajun kulkeutumiseen.

Arvioidessa mahdollista hajun lähtöpistettä tulee muistaa, että haju voi kulkeutua jo pitkänkin matkaa ennen kuin se alkaa kerääntyä altaan lailla maaston ollessa tähän sopiva.

 Allasvaikutus on nähtävissä varsinkin viileinä iltayöntunteina lämpimän ilman laskeutuessa vuorilta alas, joten siihen törmätään monasti yöllisissä etsinnöissä solissa ja muissa vastaavan tyyppisissä maastoissa tehdyissä etsinnöissä.

Jotkut yllämainituista olosuhteista voivat täydellisesti tehdä tyhjäksi tai estää etsintäryhmän toiminnan.

Älä kuitenkaan erehdy käyttämään hajuvirtojen vaihtelevaa kulkeutumista selityksenä huonolle suoritukselle.

 Hankalat maasto- ja ilmasto-olosuhteet voivat aiheuttaa sen, että uhria ei löydy.

Kyseiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia.

Kokeneet ohjaajat ovat oppineet sopeuttamaan etsintästrategiaansa aina olosuhteiden mukaan ja kokenut koira on oppinut työskentelemään sinnikkäästi löytääkseen kohteen.

Aloittaessasi etsintäkoirasi koulutuksen tulee sinun olla tietoinen tuulivirtojen vaihteluista ja suunnista yhdistettynä maaston muotojen vaikutukseen.

Koirasi mahdollisuudet onnistua riippuvat sinun kyvykkyydestä arvioida etsintätilannetta.

Lähde: American Rescue Dog Organisation: Search and Rescue Dogs: Training methods.