PALVELUSKOIRAT 5/2001

 

Hans Peter Balsiger, Llischerz, Sveitsi

 

 Pelastuskoiran ilmaisutavat

Sveitsiläinen Hans Peter Balsiger on ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa 10 vuoden ajan. Itsellään hänellä on ollut kultaisia ja labradorinnoutajia. Pelastusetsinnän (maasto ja rauniot) lisäksi hän osallistuu koirineen säännöllisesti myös kilpailutoimintaan ja pitää hyvää perustottelevaisuutta ideaalisena lähtökohtana myös pelastuskoirille.

Yleistä ilmaisutavoista

Pelastuskoiran spontaani, oikea ilmaisu on niin maasto- kuin raunioetsinnänkin A ja O. Ilmaisulla tarkoitetaan, että koira osoittaa paikan, josta ihmishajua tulee (rauniot), tai jossa uhri(t) tai esine(et) ovat. Rauniotyöskentelyssä yleisin ilmaisuta- pa on haukkuminen tai raapiminen. Koska pelastuskoiran tulee pystyä toistamaan ilmaisu myös rauniokerrosten poistamisen jälkeen, harjoitukset suoritetaan aina muualla kuin raunioilla (nk. ilmaisu putki). Maastoetsinnässä käytetään myös ylei- simmin haukkumista. Viime vuosina on Sveitsissä alettu käyttää myös rullailmaisua laajenevassa määrin.
Haukkuen ilmaisevan koiran tulee pysyä löytämänsä henkilön luona niin kauan, että koiran ohjaaja tulee paikalle. Rul- lailmaisussa koira tuo ilmaisurullan ohjaajalle merkiksi löytämästään henkilöstä ja vie ohjaajan sitten tämän henkilön luok- se.

Lähinnä Englannissa on käytössä myös kolmas ilmaisutapa, nk. vapaailmaisu, jossa koira palaa ohjaajan luo henkilön löydettyään ja ilmaisee ohjaajalle vapaavalintaisella tavalla (tassun antaminen, hihnan suuhun otto ym.) löytäneensä uhrin. Tämän jälkeen koira vie ohjaajan löydetyn henkilön luo.
Se mikä ilmaisutapa on käytännössä paras, riippuu lähinnä etsintätehtävästä ja koiran henkilökohtaisista ominaisuuksis- ta. Järjestelmällisellä koulutuksella koiralle pystytään opettamaan kaksi eri ilmaisutapaakin, esim. haukkuminen raunioilla ja rullailmaisu maastossa. Sveitsissä virkakoirat ovat usein "aggressiivisia" haukkujia, minkä vuoksi ne pelastusetsintää varten koulutetaan rullailmaisuun.



Haukkumisilmaisun edut
- koulutus voidaan aloittaa jo pentuna

- selvästi kuuluva ilmaisutapa
- suora tuloskokemus, kun koiran ei tarvitse/koira ei saa poistua löydetyn henkilön luota

Haukkumisilmaisun haitat:
- meluisassa ympäristössä haukkuminen ei välttämättä kuulu
- tuuli, savu, lumi voi tehdä haukkuvan koiran paikallistamisen vaikeaksi ohjaajalle
- väsyneellä koirailla voi olla vaikeuksia haukkua
- haukkuminen voi saattaa koiran aggressiiviseen tilaan
- uhri voi pelätä haukkuvaa koiraa

Rullailmaisun edut
- koira voi kanavoida ilonsa tai aggressionsa rullan tuomiseen, ilman että uhri pelästyy koiran käytöstä
- melu, savu, lumi ym. eivät vaikuta ilmaisuun
- koira työskentelee käytännöllisesti äänettömästi
- löydetty henkilö ei vaikuta ilmaisuun mitenkään
- koulutus voidaan aloittaa esineilmaisun osalta jo pentuna
- koira tuo ohjaajalle rullan, ei löytämäänsä esinettä

Rullailmaisun haitat
- koira voi kadottaa rullan, jos maastossa
on tiheää alus kasvillisuutta ym.

- väsyneenä koira voi pudottaa rullan eikä suostu hakemaan sitä
- jos ohjaajan ja löydetyn henkilön välinen välimatka on pitkä, voi syntyä vaikeuksia, jos koira haluaa koko ajan pitää kon- taktin löytämäänsä henkilöön
- valeilmaisut (koira haluaa tuottaa iloa ohjaajalle tuomalla tälle rullan)

Haukkuvan koiran koulutus

Kokemus on osoittanut, että haukkumisen opettaminen voi olla vaikeaa, jos sitä ei aloiteta riittävän ajoissa. Itse aloitan koulutuksen noin 12 viikkoiselle pennulle haukuttamalIa sitä ruokailun yhteydessä. Ruoka laitetaan esim. häkin sisään ja pentu pääsee siihen käsiksi vasta haukuttuaan. Myöhemmin kiinnitän häkin oveen narun, jolla voin avata häkin ja päästää pennun syömään ruuan ilman, että joudun itse menemään pennun lähelle.
Heti kun pentu on oppinut ruuan haukkumisen, alan harjoitella ihmisten haukkumista käyttäen apunani ilmaisu putkea. Tässä vaiheessa palkkana käytettävä ruoka siirretään ilmatiiviseen astiaan, joten koira oppii reagoimaan pelkästään ihmisen hajuun ilman ruuanhajukomponenttia.

1. koulutusvaiheessa koira jää avustajalle ja ohjaaja menee avoimeen putkeen. Ohjaaja kutsuu koiraa ja avustaja päästää koiran vapaaksi. Koira menee ohjaajan luo, ja saa palkkansa (ruokaa, lelu). Ohjaaja ja koira palaavat yhdessä avustajan luo.
2. vaiheessa koira jää avustajalle A ja ohjaaja menee putkeen, jonka avustaja B peittää kunnolla (kansi ja hiekkaa). Sitten avustaja B siirtyy avustajan A ja koiran taakse. Avustaja A päästää koiran putken luokse. Kun koira on paikallistanut ohjaa- jan hajun ja ilmaissut sen vinkumalla, haukkumalla ja raapimalla, ohjaaja palkitsee koiran (avaa kannen). Tässä vaiheessa on varottava, ettei koira pääse loukkaamaan itseään tai pelästy, kun ohjaaja avaa kannen.
3. vaiheessa koira jätetään avustajalle B. Ohjaaja ja avustaja A siirtyvät putkeen, jonka avustaja C peittää. Loppu kuten vai- heessa 2.
3. vaiheessa ohjaaja pitää koiraa. Avustaja A menee putkeen, jonka avustaja B peittää ja siirtyy ohjaajan ja koiran taakse. Ohjaaja lähettää koiran valitsemaansa käskyä käyttäen putkelle. Kun koira on ilmaissut henkilön, avustaja A avaa kannen ja palkkaa koiran. Edelleen on muistettava pitää koiran palkka ilmatiiviissä rasiassa ym., niin että koira ei haista sitä.


Huomioitavia seikkoja:
- harjoitus on suunniteltava huolellisesti
yhdessä avustajien/maalimiesten kanssa

- avustajien on oltava kokeneita koiranohjaajia
- putken peitekannen on oltava kestävä

- putki ja kansi on rakennettava siten, että ihmishaju pääsee putkesta ulos
- koira saa palkkansa vain putken sisällä olevalta avustajalta

- avustaja ei saa puhua koiralle mitään ennen, kuin palkkaamisvaiheessa
- harjoituksissa pyrittävä käyttämään useita eri ilmaisuputkia

Koiran taitojen kehittyessä, voidaan harjoituksia vaihdella, esim. sijoittamalla ilmaisuputki johonkin kuoppaan ym. maanpinnan alapuolelle. Näin koiran ja ohjaajan välinen näköyhteys katkeaa ja koiran on tehtävä ilmaisu näkemättä ohjaajaa. Tämä vahvistaa koiran itsenäistä ilmaisua ilman ohjaajan (tahatonta) vaikutusta.
Sveitsissä käytämme enimmäkseen Toni Enzlerin kehittämää ilmaisu kantta. Kannessa on ympärillä kumitiiviste, joka tekee siitä käytännöllisesti katsoen ilmatiiviiviin. Kannen keskellä on ikkuna, josta maalimies näkee ulos, sekä liukuluukku, jota avaamalla ja sulkemalla voidaan säätää putkesta tulevan ihmishajun määrää.

Rullakoiran koulutus

Ensin koiralle opetetaan pelkkä ihmisen ilmaisu rullan avulla, ilman etsintätyöskentelyä. Tämä voidaan tehdä esim. seuraa- valla tavalla:

- Ohjaaja ja koira seisovat määritetyllä peruslinjalla. Koiralla on aina etsintäliivi päällään.

- Avustaja näyttää koiralle jonkun tutun esineen (ilmaisu rullan, motivointipatukan ym.).

- Avustaja juoksee nopeasti poispäin noin 50~60 m päähän koirasta, koko ajan koiran näkyvissä, ja asettuu maahan makaa- maan.

- Heti kun avustaja makaa maassa, ohjaaja lähettää koiran valitsemaansa käskyä käyttäen avustajan luo.
- Avustaja rohkaisee (tarvittaessa) koiraa ottamaan esineen/rullan suuhunsa. Ohjaaja kutsuu koiraa heti, kun sillä on rulla suussaan.

- Ohjaaja ottaa rullan ilman mitään erikoiskäskyjä (istumista ym.) nopeasti pois koiraita

- Ohjaaja rohkaisee koiraa viemään ohjaajan avustajan luo. Avustaja voi kutsua koiraa, jos se muuten ei siirry avustajan luo.
- Kun ohjaaja ja koira tulevat avustajan luo, koira saa palkkansa ja runsaat kehumiset.

Huomioitavia seikkoja:
- ohjaaja ja avustaja tukevat koiraa juuri niin paljon, kuin tarpeen, pyrkien saamaan koiran työskentelemään mahdollisimman itsenäisesti

- koulutuksen alkuvaiheissa korkeintaan 2-4 toistoa

- koulutuksen jatkuttava järjestelmällisesti seuraavina viikkoina

- koiraa ei palkita koskaan rullan tuomisesta, vaan vasta avustajalle viemisestä

- käytettäviä komentaja ei saa vaihdella
- rullaa ja etsintäliiviä käytetään vain harjoituksissa

- koulutuksessa huomioidaan koiran edistyminen samoin kuin mahdolliset takapakit

Valeilmaisut

Rullailmaisussa lähes jokainen ohjaaja joutuu jossain vaiheessa kokemaan valeilmaisuongelman. Koira haluaa tuottaa iloa ohjaajalle ja tuo rullan, vaikkei ole löytänytkään mitään.

Valeilmaisuja voidaan yrittää estää seuraavilla keinoilla:

- Koiralla on heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien varsinainen ilmaisurulla kiinni kaulapannassa, mutta ohjaajalle sen on tuotava avustajalta ottamansa rulla

- Tämän kaksoisrullamenetelmän avulla ohjaaja tietää onko koira käynyt avustajalla, vaikkei ohjaajalla olisikaan näköyh- teyttä avustajaan. Koira tottuu kaulassaan riippuvaan rullaan alusta alkaen, ja useimmiten osaa ottaa sen automaattisesti suu- hunsa siinä vaiheessa, kun avustajan rulla jää pois.

- Tyhjiä pistoja harjoitellaan heti alusta alkaen.

- jokainen oikein tehty pisto palkitaan, myös tyhjät pistot. Koira oppii, että paikan saaminen ei ole riippuvainen rullan tuomisesta.

Ilmaisu todellisessa etsintätilanteessa

Todellisessa etsinnässä tulee aina vastaan tilanteita, joita ei voida harjoitella. lnhimillistä hätää ja tuskaa, kuolleita tai vaikeasti loukkaantuneita uhreja (myös lapsia) ja raunioita silmänkantamattomiin. Myös koirat reagoivat näihin tekijöihin. Parhaiten koulutetustakaan koirasta emme tiedä, miten se toimii tositilanteessa ja suostuuko se ilmaisemaan lainkaan. Kokenutkaan koira ei toimi samalla tavoin joka kerta. Ilmaisu voi olla esimerkillisen puhdas tai englantilainen "vapaailmaisu". Ohjaajan on pystyttävä lukemaan koiran pienimmätkin merkit, hännänheilahduksesta vinkumiseen. Ryhmätyöskentely ja luottamus ovat tärkeitä tekijöitä pelastustyössä. On tärkeää, että aina etsinnän jälkeen jokaisen kokemukset ja tuntemukset käydään huolellisesti läpi. Aloittelevien pelastuskoiraohjaajien on opittava tietämään, että koirat voivat tositilanteessa toimia aivan toisin, kuin ohjaaja odottaa. Heidän tulee myös ymmärtää, että tulokseton etsintä on aivan yhtä tärkeää, kuin ihmis- hengen pelastumiseen johtava onnistunut suoritus.

Yhteenveto

Pelastuskoiratoiminta Keski-Euroopassa poikkeaa luonnollisesti määrätyssä mielessä Suomen olosuhteista. Esim. Sveitsissä koiria käytetään runsaasti lumivyörytyössä, toisaalta tiheästi asutuissa maissa erilaisia räjähdyksiä ym. raunioihin hautautumista aiheuttavia onnettomuuksia tapahtuu enemmän kuin Suomessa.
Tässäkin esityksessä korostettiin ensi sijaisesti ihmishajun tekemistä koiran avainhajuksi. Makupalat ym. on harjoituksissa pidettävä ilmatiiviisti niin, ettei koira opi hakemaan niiden hajua. Rullailmaisun osalta esityksessä oli havaittavissa joitakin ristiriitaisuuksia, johtuen varmaan siitä, että tämä ilmaisutapa on vielä suhteellisen tuntematon. Etsintätyön koulutuksessa merkillepantavaa oli se, että alkuvaiheessa koira etsii omaa ohjaajaansa. Balsigerin mukaan myös jälkikoirien koulutus aloitetaan oman ohjaajan jäljen seuraamisella, makupaloja jäljellä ei käytetä - toisaalta pelastuskoiran ei tarvitsekaan jäljestää askel askeleelta. Lisäksi pelastus- koirien jälki harjoituksissa uhri löytyy myöhemminkin aina jäljen päästä.

Esityksen lopuksi näimme videon todellisesta raunioetsinnästä. Koira ilmaisi ensin ihmishajun valtavasta kivikasasta, jota alettiin purkaa pikku hiljaa. Aina välillä koira tuotiin takaisin vahvistamaan ilmaisu. Yhdessä vaiheessa koiran ilmaisu muuttui selkeästi - ohjaajakaan ei osannut selittää, mitä oli tapahtunut. Kun uhrien luo lopulta päästiin, asia selvisi. Uhreja oli ollut kaksi, joista toinen oli menehtynyt kaivamisen aikana. Näin koiran saama hajusignaali oli muuttunut. Järkyttävä filmi, joka havainnollisti selkeästi millaisessa hajumaailmassa koira elää. Kaikista nykyaikaisen tekniikan keksinnöistä huo- limatta, pelastuskoiria ei vieläkään korvaa mikään laite. Kuten Stuttgartin kaupunginjohtaja Dr.Wolfgang Schuster alkutervehdyksessään totesi:

"Me tarvitsemme pelastuskoiria. Se on niin yksinkertaista!"