IRIS

Henkilöhaulla tarkoitetaan etsintämuotoa, jossa koira etsii kadonneita ihmisiä noin 50 metriä ajatellun keskilinjan molemmin puolin, koiran-ohjaajan edetessä ja ohjatessa koiraa keskilinjalta. Koiran löytäessä kadonneen, on tästä ilmoitettava. llmoituksen seurauksena koiranohjaaja löytää etsittävän.

Henkilöhaun ja jälkietsinnän suurin ero on siinä, miten koira saa etsittävästä vainun. Jälkietsinnässä hajukuva on maaston pinnassa tai ainakin sieltä lähtöisin. Henkilöhaussa hajukuvaa kuljettavat ilmavirrat ja sen voidaan sanoa leijuvan ilmassa. Henkilöhaussa sanommekin koiran käyttävän nenäänsä korkealla, jälkietsinnässä matalalla.

Henkilöhaussa koira juoksee siis noin 50 m ohjaajan molemmin puolin, etsien kadonnutta henkilöä. Ohjaaja etenee keskilinjalla siten, että noin joka 20-30 m välein koira ohjataan keskilinjan yli. Näiden, keskilinjan yli tapahtuvien, pistojen tiheys kuitenkin riippuu monista yksityiskohdista, esimerkiksi:

- Maastosta. Helpossa ja hyvän näkyvyyden omaavassa maastossa voi ja tuleekin edetä nopeammin kuin vaikeakulkuisessa ja erittäin vaihtelevassa maastossa.

- Tuulesta. Tasainen vastatuuli auttaa luonnollisesti etsinnän etenemistä nopeammin kuin jouduttaessa työskentelemään esimerkiksi aivan tyynellä.

Koira ottaa tämän myös työskentelyssään huomioon. Tarkkaile kuinka haku- koirat tyypillisesti tekevät lyhyempiä pistoja vastatuuleen kuin myötätuuleen.

Eläin, joka saalistaa ruokaa tällä tavoin, käyttää luonnollisesti tuulta aina hyväkseen.

Vastatuuleen ei tarvitse edetä yhtä kauas kuin myötätuuleen saadakseen selville, onko edessä olevassa maastossa jotain saaliiksi kelpaavaa.

Koulutuksessa ja käytännön työssä onkin tärkeää ymmärtää koiria, ettei jouduta jatkuvasti ristiriitatilanteisiin. Koiran luonnolliselle etsintätavalle on ristiriitainen tilanne, jos siltä vaatimalla vaaditaan etenemistä yhtä kauas sekä tuulta vastaan kuin myötätuuleenkin.

On valitettavaa, että jopa tuomaristostakin löytyy henkilöitä, jotka eivät tällaisia asioita joko tiedä, eivät välitä huomioida niitä tai eivät niitä ymmärrä.

Sekä roduista että yksilöiden välisistä eroista johtuvista syistä, työskentelevät koirat erilailla. Tämä on osattava ottaa huomioon etsintävauhtia mietittäessä ja kaikessa muussakin koulutuksessa.

Ennen hakukoulutuksen aloittamista on koiran hallittava joitain perusvalmiuksia. Perusvalmiuksien opettaminen yhdessä hakukoulutuksen kanssa ei missään tapauksessa ole toivottavaa. Mitä nämä perusvalmiudet ovat, siitä enemmän hieman tuonnempana.

Koiranohjaajan on myös valittava ilmaisumuoto. Käytössä on kaksi hyväksyttyä ilmaisumuotoa:
1. Rullailmaisu, jolloin koira löydön tehtyään ottaa kaulapannasta riippuvan rullan suuhunsa, tuo sen keskilinjalla etenevälle ohjaajalleen ja näin osoittaa tehneensä löydön. Tämän jälkeen koiran on vielä ripeästi ohjattava ohjaaja löytöpaikalle.

2. Haukkuilmaisu, jolloin koira jää löytöpaikalle ja haukkuen ilmoittaa ohjaajalleen tehneensä löydön. Ilmoituksen on opastettava koiranohjaaja löytöpaikalle.

Ilmaisumuodon valitsijan tulee olla koiran ohjaajan. Opettajan tehtävänä on kertoa asiallisesti, mitä nämä ilmaisumuodot ovat, mutta ei vaikuttaa muutoin valintaan. Joskus kohtaa kuitenkin koiria, joille jo valittu il- maisumuoto ei sovi.

Esimerkiksi koiran ominaisuuksista voi johtua, ettei haukkuilmaisu ole kuuluva tai että rullailmaisu on epävarma. Tällöin on syytä puuttua tilanteeseen ja suositella siirtymistä toiseen ilmaisumuotoon.

Rullailmaisuun on olemassa kaksi toisistaan poikkeavaa rullatyyppiä. Näitä on joissain piireissä totuttu kutsumaan ruotsalaisrullaksi ja norjalaisrullaksi.

Ruotsalaisrullassa itse rulla on kiinni kaulapannassa vain toisesta päästään, kun norjalaisrullassa se on kiinnitetty pantaan molemmista päistään. Pahat kielet sanovat ruotsalaisten löytäneen rullastaan vain sen toisen pään.
Ruotsalaisrullan voidaan väittää estävän joitain rullailmaisun haittoja, esimerkiksi että koira ottaa liian helposti rullan suuhunsa juostessaan. Toisaalta tämä rullatyyppi myös osaltaan aiheuttaa ongelmia. Se lyö koiraa rinnalle helpommin ja enemmän kuin norjalaismalli. Koira oppii nopeasti, että rulla ei hakkaa sitä niin paljon, jos sitä kantaa suussaan.

Norjalaismallin etuihin kuuluu mm. se, että koiran on helpompi kantaa sitä suussaan, eikä se putoa niin helposti. Näin on asianlaita erityisesti lämpiminä kesäpäivinä, jolloin koira joutuu hengittämään raskaasti. Tämän tyypin ominaisuuksiin kuuluu (on kuuluttava) myöskin sellainen mekanismi rullan jommankumman pään kiinnityksessä, että kiinnityskohta laukeaa tai avautuu, jos koira esimerkiksi saa etutassunsa rullan pidikkeiden väliin tai juostessa se osuu oksiin.

Muun muassa tämän mekanismin vuoksi rullailmaisun katsotaan, esimerkiksi Norjassa, soveltuvan myös rauniotyöskentelyyn.

Välineitä valittaessa on aina pyrittävä valitsemaan sellaisia, jotka auttavat koiraa työssään ja siten edesauttavat etsinnän sujumista parhain mahdollisin tuloksin.

Seuraavassa käydään läpi edellä mainitut perusvalmiudet. Sen jälkeen kerrotaan vaiheittain eräs tapa opettaa koiralle henkilöhakua. Joitain erityisasioita käsitellään myös, esimerkiksi mikä on maalimiehen rooli haun opetuksessa.
Hakuetsintä on melko yhteen sovitettu liike, missä on enemmän tai vähemmän itsenäisiä osia. On mahdotonta antaa sellaista tarkkaa kuvausta, missä kerrotaan sanasta sanaan, kuinka koirasta koulutetaan erinomainen hakukoira.

Henkilöhaun yhteydessä koira siis etsii suhteellisen itsenäisesti, edeten noin 50 metrin päähän ohjaajastaan, usein jopa edemmäksikin.

Tämä edellyttää esimerkiksi luokse kutsun toimimista. Ilmaisumuotokin tuo mukanaan sellaisia momentteja kokonaisuuteen, jotka on opetettava koiralle jo ennen henkilöhaun koulutuksen aloittamista.

Perusvalmiuksiin kuuluvat sekä koulutustilanteiden oppiminen että joidenkin henkilöhakuun oleellisesti kuuluvien valmiuksien osaaminen ja taitaminen.

Näin menetellen päästään toivottuun lopputulokseen, henkilöhaun osaamiseen, paljon nopeammin kuin yrittämällä päästä sinne oikoteitä käyttäen.

Tällainen oikotie on henkilöhaun koulutuksen aloittaminen kokonaisena suorituksena jakamatta sitä osiin. Tuloksestakin tulee laadukkaampi kouluttamalla ensin perusvalmiudet. Perusvalmiuksia voi ja pitääkin harjoittaa toistensa kanssa rinnan.

Koira totutetaan olemaan yhdessä ihmisten kanssa haku maastossa. Sosiaalinen kontakti tässä yhteydessä tarkoittaa fyysisen koskettelun kautta syntyvää yhteydenpitoa, missä leikillä, hyväilyllä, huolenpidolla, tms. on koskettelua ylläpitävä osuus.

Tämä vaihe on tärkeä kaikille hakukoulutukseen aikoville koirille, iästä riippumatta.

Erityisen hyviä tuloksia saadaan, jos tämä vaihe päästään suorittamaan koiran ollessa alle puolivuotias. Mitä nuoremman koiran kanssa toimitaan, sen varovaisempi tulee olla, ettei edetä liian nopeasti vaativiin suorituksiin.

Aivan ensimmäiset kontaktileikit on syytä tehdä koiranohjaajan läheisyydessä.

Vähitellen ihminen, maalimies, siirtyy etäämmälle ja koira päästetään tämän luo.

Tämä tehdään esimerkiksi leikkimällä sen kanssa etukäteen pallolla, rätillä tai jollain, josta koira pitää. Kun koira näkee, että pallo katoaa maalimiehen mukana, on se normaalisti riittävän innoissaan lähtemään tämän luo. Näin leikittäessä ei käytetä mitään komentoja.

Maalimiehen luona saa koira leikkiä, se saattaa saada makupaloja ja sen kanssa pyritään saamaan aikaan luottamuksellinen suhde. Normaalisti alkuvaiheessa koiranohjaaja saapuu paikalle ja päättää leikin.

Pennuille on 30 metrin etäisyys maalimieheen riittävä. Jos kuitenkin koira kestää sen, voidaan etäisyys venyttää 50 metriin saakka.

Kun koira pääsee tavallaan asiaan sisälle ja alkaa innostua siitä, piiloutuu maalimies paremmin ja paremmin. Vaikeusaste on pidettävä sellaisena, että koira (pentu) edelleen onnistuu löytämään maalimiehen ja pääsee leikkimään tämän kanssa.

Leikkikoulutuksessa on saatava aikaan paljon onnistumisia, sillä tämä näkyy myöhemmin peräänantamattomuutena.

Valittaessa rullailmaisu haun yhteydessä käytettäväksi ilmaisumuodoksi, on esineiden nouto opetettava koiralle ennen hakukoulutukseen siirtymistä.

Noutoa ei missään tapauksessa saa opettaa eikä harjoittaa myöhemmin käytettävän rullan avulla.

Noutokapulan tai muun noudon opetuksessa käytettävän esineen ei pidä edes muistuttaa ilmaisurullaa.

Jos näin tehdään on suurena vaarana, että koira myöhemmin henkilöhaussa erehtyy virheilmaisuihin.

Tällöin koira ottaa rullan suuhunsa tekemättä löytöä. Noudon on oltava hyvin toimiva ja koiran on kyettävä noutamaan erilaisia esineitä. Haun yhteydessä noutona pidetään esineen hakemista, sen ottamista suuhun ja sen luovuttamista ohjaajan käteen.

Menemättä kovin paljoa itse noudon opetukseen, seuraavassa otan kuitenkin esiin joitain pääkohtia:
Älä ainakaan heti alussa vaadi koiraa luovuttamaan esineitä kuten tottelevaisuusliikkeessä.

Opeta luovutusosuus vasta kun kaikki muu toimii. Älä kuitenkaan hyväksy luovutukseksi sitä, että se luovutetaan pudottamalla maahan. Esine on luovutettava ohjaajan käteen.

Vasta, kun koira hallitsee noudon, voit silloin tällöin heittää noudettavan esineen.

Takaisinpäin kanavoinniksi kutsutaan opetusmenetelmiä, jotka alkavat ikään kuin valmiista tuloksesta ja
etenevät kohti alkutilannetta.

Tällöin koira pidetään aluksi hihnassa ja tarjotaan sille jotain sen rakastamaa esinettä suoraan sen nenän edestä. Kun koira ottaa sen, sanotaan "Kiitos" (tai "Irti") ja otetaan siltä esine. Koira palkitaan välittömästi. Palkkiona voi olla makupala tai vain kehuminen.

Tämän jälkeen ei anneta koiran tarttua esineeseen ennen kuin sille on annettu komentosana (esim. "Nouda"). Komentosana toimii näin ollen ikään kuin tarttumislupana koiralle.

Kun koira oppii odottamaan tarttumislupaa ja on luotettava sekä osaa luovuttaa, laitetaan esine maahan tai latti- alle koiran eteen.

Käytetään komentosanaa ("Nouda") ja koira tarttuu maassa olevaan esineeseen, "Kiitos" ja koira luovuttaa sen.

Kun koira osaa luotettavasti poimia maassa olevan esineen ja luovuttaa sen ohjaajan käteen, laitetaan esine etäämmäksi siten, että koira joutuu hieman liikkumaan.

Kun koiralle annetaan lupa tarttua eli "Nouda", koira ottaa askeleen pari kohti esinettä, tarttuu siihen, ja tulee ohjaajan luo luovuttaen esineen hänelle komennolla "Kiitos".

Näin edetään kohti tilannetta, jolloin esine viedään yhä etäämmälle ja etäämmälle. Koira kytketään lopuksi vapaaksi ja viedään esine sopivan matkan päähän lopullista ja valmista noutoliikettä varten.

Eräs tapa nähdä, ovatko haku koulutukseen kuuluvat eri osat oikeaoppisesti koulutettuja, on seurata millä innolla koira eri osien yhteydessä työskentelee.

Sen on osoitettava samaa intoa etsiessään, ilmoittaessaan ja näyttäessään löytöä.

Luoksekutsu haun yhteydessä tarkoittaa koiran tulemista ohjaajan luo sitä kutsuttaessa.

Tämä on sen viettivaraisen käyttäytymisen normaali tavoite. Luoksekutsu haun yhteydessä ei siis tee eroa siihen, missä koiraa kutsutaan, mistä asennosta se kutsutaan tai onko koira liikkeessä kun sitä kutsutaan.

Tähän on yksi ja vain yksi poikkeus: koiraa ei saa voida kutsua pois löydöltä siten, että löytö jää ilmoittamatta ja näyttämättä. Tämä voi kuulostaa vaikealta, mutta sitä se ei ole.

On eräitä asioita, jotka pitää selvittää ennen kuin aloitetaan itse hakutekniikan opettaminen.

Kukin meistä varmaankin muistaa ne ensimmäiset kerrat, kun oli mukana hakukoulutuksessa.

Koiran ohjaajalle tuottaa usein vaikeuksia muistaa, miten missäkin liikkeen kohdassa tulee menetellä, milloin koira on päästettävä irti, milloin kehuttava, milloin annettava komentosana, minne hihna laitetaan, jne.

Hakukoulutuksessa on näin ollen myös muistettava kouluttaa koiran ohjaajaa. Tottumaton ohjaaja saattaa muutoin tietämättömyydessään tehdä paljon haittaa koiran koulutukselle.

- Kuten edellä todettiin: hakuilmaisun valinta ja ilmaisun opettaminen on tehtävä ennen varsinaista

hakukoulutuksen aloittamista. Tämän toimiminen käytännössä on koulutusohjaajan testattava.

- Kuten edellä todettiin: luokse kutsun opettaminen on eräs perusvalmiuksista. Tämäkin on testattava.

- Otettava huomioon: maaston valinta ja sen merkitys on selitettävä koulutettaville.

- Otettava huomioon: maalimiesten valinta ja heidän tehtävänsä, maalimiehillä on kerrottava heidän roolinsa tärkeys.

- Ymmärrettävä: palkitsemisen (vahvistamisen) merkitys on tehtävä selväksi. -

Osattava: näytön harjoittelu. Näyttö on riippuvainen käytetystä ilmaisumuodosta.

Oletan, että käyttökoira- koulutuksen perustana oleva teoria on tuttua. On tärkeätä tehdä asioita oikein ja oikeassa järjestyksessä sekä oikeaan aikaan

Ilmaisumuoto

Ilmaisu muodon valintaa on käsitelty aikaisemmin tässä luvussa, valinta täytyy jokaisen tehdä itse. On tärkeätä, että ilmaisu on opittu ennen kuin aloitetaan haun systemaattinen treenaus.

Näiden kahden käytössä olevan ilmaisumuodon välillä on selvä ero. Rullailmaisu lienee vaikeampi ilmaisumuoto, siinä koiran pitää - tottua kaulapannasta roikkuvaan rullaan

- tarttua rullaan. Aluksi rulla on irti ja maali mies antaa sen koiralle, myöhemmin rulla roikkuu koiran kau-lapannassa

- palata ohjaajan luokse - luovuttaa rulla ohjaajalle - näyttää löytöpaikka ohjaajalle

Haukkuilmaisussa pitää koiran
- istua maalimiehen eteen
- haukkua jatkuvasti niin kauan kunnes ohjaaja on tullut paikalle.

Haukkuilmaisu on usein helpompi opettaa, koska siinä meillä on koira koko ajan kontrollissa, sen pitää pysyä maalimiehen luona.

Rullailmaisun aikana on koira pitkiä aikoja yksikseen ja liikkuu kaukana sekä ohjaajasta että maalimiehestä.

Juuri nämä hetket ovat kaikkein virhealttiimpia. Näiden virheiden syitä ja koiran käyttäytymistä voi olla vaikeata selittää, koska koira on kaukana meistä ja monasti myöskin näkymättömissä.

Haukkuilmaisussa opetetaan ensin haukkuminen, haku koulutuksesta erillään. Koira opetetaan haukkumaan komennosta.

Pitääkö luopua kaikesta hakutreenauksesta ennen kuin koira osaa ilmaisumuodon?

Meidän ei pidä sisällyttää haukkuilmaisun opetusta muun hakuopetuksen yhteyteen.

Klassinen tapa opettaa koira haukkumaan komennosta, on piilottaa makupala tai jokin muu kiinnostava esine käteen ja antaa koiran tietää se.

Tarpeen vaatiessa kiihotetaan koiraa kaikin tavoin kiinnostumaan kädessä olevasta asiasta.

Tavallisesti koira yrittää saada makupalan itselleen kaikin mahdollisin keinoin.

Jos ohjaaja on tarpeeksi kärsivällinen, koettaa koira myös ääntä käyttäen päästä tulokseen.

Ensimmäinen ja pieninkin "piip" tulee välittömästi palkita antamalla koiralle vahvistus käteen kätketyllä makupalalla tai esineellä.

Kun koira ymmärtää käyttää ääntään saadakseen haluamansa lopputuloksen, kytketään mukaan komentosana.

Vähitellen tulee ääni helpommin ja helpommin ja samalla tulee myöskin helpommaksi ehdollistaa se

Vasta myöhemmissä harjoituksissa keskitytään saamaan koira istumaan oikealla tavalla kun se haukkuu.

Se ei ole kuitenkaan tarpeeksi, että koira osaa haukkua komennosta kerjäten makupalaa ohjaajalta.

Tämäkin tulee harjoitella ennen kuin henkilöhaun systemaattinen treenaus alkaa.

Jos koira on varma haukussaan, on yhtä yksinkertaista ehdollistaa komentosana vieraalta kuin koiranohjaajaltakin. Näin saadaan koira haukkumaan vieraan henkilön komennosta.

Palkitsemisen pitää aina tulla siltä, joka on motivoinut tai komentanut koiraa haukkumaan.

Tämä koskee myöskin (avain) vaikutusta, maalimiehen tulee "narrata" esiin haukku, ei koiranohjaajan. Viimeinen ilmaisuharjoitus suoritetaan hakumaastossa, jossa testataan, saako maalimies koiran haukkumaan sen löytäessä tämän maastosta.

Jonkin ajan kuluttua alkaa se itse haukkumisen löytäessään henkilön maastosta.

Harjoituksessa pitää edetä rauhallisesti, sillä ilmaisu on tärkein osa hakuharjoitusta.

Myöhemmissä harjoituksissa säästetään paljon aikaa, jos ilmaisu on saatu varmaksi ja ongelmattomaksi.

Ei pidä koskaan lopettaa kokonaan vahvistuksien (palkitsemisen) käyttöä.

Rullailmaisu

Nouto on melko vaikea tottelevaisuus harjoitus ja sen vuoksi ei pidäkään uskoa, että koira oppii tämän ilmaisumuodon nopeasti.

Tarvitaan perusteellista työtä ennen kuin ilmaisu saadaan varmaksi, mutta kun se toimii ja on oikein opetettu, ei ongelmia juurikaan myöhemmin synny.

Haluan vielä kerran korostaa, että ilmaisumuodon tulee olla opittu ennen kuin varsinainen henkilöhakuharjoitus alkaa, riippumatta siitä, kumman ilmaisumuodon on valinnut.

Paras tapa oppia rullailmaisu on tehdä se noutoharjoituksen avulla, josta jo aiemmin on selvitetty pääpiirteet.

Seuraavassa selitän toisenkin vaihtoehdon, jota usein käytetään varsinkin nuorten koirien koulutuksessa.

Jos pentu on opetettu olemaan kiinnostunut noutamisesta (leikin avulla, ei treenauksena), voi olla mahdollista opettaa rullailmaisu ennen kuin koira oppii noutamaan komennosta.

Kuten sanottu, täytyy koiran olla kiinnostunut kantamaan erilaisia esineitä suussaan.

Hänen juostessaan ulos metsään, pitää koiran huomio saada kiinnitettyä henkilöön, ei mukana olevaan mielenkiintoiseen leluun.

Koira päästetään irti maalimiehen perään ja kun se löytää tämän, niin se löytää myöskin rakkaan lelunsa. On luonnollista koiralle tarttua kiinni tähän esineeseen.

Valpas koiranohjaaja kutsuu koiran luokseen ja koira luovuttaa esineen hänelle. Vähitellen voidaan lelu vaihtaa johonkin vähemmän kiinnostavaan, esimerkiksi hakurullaan.

Edellä mainitussa piilee monia vaaroja, mutta jos siinä onnistuu, saadaan ilmaisumuoto opetettua ja päästään eteenpäin.

Suurin vaara tässä menetelmässä on se, että voidaan tuhota koko henkilöhakuharjoitus nouto-ongelmilla.

- Älä kiinnitä liikaa huomiota leluun tai rullaan, koiran täytyy oppia etsimään ihmisiä.

- Jos näyttää siltä, että koira ei ole kiinnostunut ottamaan esineitä suuhunsa, on parempi siirtyä nouto treenaukseen ja lopettaa tämän menetelmän harjoittelu.

- Pieniä ongelmia voi esiintyä loppuvaiheessa, esimerkiksi koira päästää irti lelun liian aikaisin. Tätä voidaan ja pitääkin harjoitella noutoharjoituksen avulla.

Tärkeätä on myöskin, ettei aloita pienten yksityiskohtien opettelua yhdessä henkilöhakuharjoituksen kanssa.

Harjoitusrupeamien tulee sujua pehmeästi, niitä ei saa häiritä korjauksilla eikä ylimääräisillä komentosanoilla.

Jos ohjaaja päättää opettaa koiralleen rullahaun perinteisellä tavalla, pitää hänen, kuten aikaisemmin sanoin, opettaa koira noutamaan komennosta.

Helpointa on käyttää klassista ehdollistamista palkitsemisen kera ja ehdollistaa vieläpä maalimiehen komentosana koiranohjaajan vastaavaan.

Loppuvaiheet (riippumatta edistymisestä tähän saakka) harjoitellaan hakumaastossa (avoin metsämaasto).

Noutoesineenä käytetään irtorullaa, samanlaista tai ainakin samaa materiaalia olevaa rullaa, kuin mikä myöhemmin tulee riippumaan kiinnitettynä koiran kaulapantaan.

Pienen ajan kuluttua alkaa koira automaattisesti etsiä rullaa saavuttuaan löytöpaikalle.

Me autamme sitä asettamalla vähitellen rullan alemmaksi ja alemmaksi ja lopuksi aivan maahan maalimiehen eteen.

Viimeisenä vaiheena, ennen kiintorullaa, laitamme rullan jonkin verran piiloon, mutta kuitenkin niin, että koira sen helposti nenää käyttämällä löytää.

Kun olemme sitä mieltä, että koira alkaa olla tarpeeksi innokas etsimään rullaa ja löytämään rullan maalimiehen luota, teemme ensimmäisen yrityksen kiinto- rullalla, ts. rullalla, mikä roikkuu kaulapannasta.

Kun koiralle on tullut tavaksi etsiä rullaa nenä alhaalla ja kun rulla roikkuu nyt suoraan sen nenän alla, on aivan luonnollista sille ottaa rulla suuhunsa.

Eräs ongelma on ns. virhe ilmaisu, jolloin koira ottaa rullan suuhunsa löytämättä maalimiestä. Joitain tavallisia virheilmaisun syitä:

- Rulla kaulapannassa on liian löysällä. Koira huomaa, että on helpompi juosta rulla suussa kuin että se hak- kaisi sitä rinnuksiin.

- Koira on ylikiinnostunut, ts. liian innokas, eikä pysty työskentelemään järkiperäisesti (koiran stressitaso on liian korkea).

- Koira ei ole tarpeeksi kiinnostunut saattaakseen harjoituksen loppuun. Se löytää muita kiinnostavampia asioita ja "sylkäisee" rullan suustaan.

- Koira pysähtyy juomaan vettä, eikä halua ottaa rullaa uudelleen suuhunsa. - Vanhan piilon ilmaiseminen, mikä tarkoittaa sitä, että koira on löytänyt vanhan maalimiehen piilopaikan ja tuoreen hajun takia ilmoittaa sen.

- Koira on löytänyt jonkun tai jotakin, josta emme tiedä mitään. Se voi olla esim. suunnistaja, hölkkääjä tai joku muu. Tämä ei tietenkään ole koiraita virhe, päinvastoin, mutta löytöä on vaikea todistaa.

Luokse kutsu henkilöhaussa

Olemme oppineet, että on tärkeätä opettaa ilmaisumuoto ennen kuin aloitetaan järjestelmällinen haun opetus. Olen myös sitä mieltä, että on tärkeätä osata kutsua koira luokseen ennen haun opettamista.

Miksi?

Esimerkiksi siksi, että rullan luovutus kävisi ongelmitta. Koira voidaan tämän jälkeen lähettää näytölle tai että sitä voidaan ohjata haun aikana. Koira ei myöskään karkaa tällöin omille teilleen haun aikana.

Hakukoiran täytyy olla itsenäinen.

Kuuluu liikkeen luonteeseen, että hyvän haku koiran tulee osata työskennellä itsenäisesti.

Epäitsenäinen koira ei voi etsiä tehokkaasti, kun väli- matka ohjaajaan ("isäntään" tai "emäntään") tulee liian suureksi.

Tällainen koira alkaa seurata enemmänkin mitä ohjaaja tekee. Koira tulee epävarmaksi ollessaan yksin metsässä! (Nuorta pentua ei pidä säikyttää liian vakavilla hakuharjoituksilla).

Kuten sanottu: hyvän hakukoiran tulee olla itsenäinen. Tämä ei merkitse sitä, että koira saa luvan juoksennella ja työskennellä ilman kontrollia.

Paras tapa kontrolloida haku koiraa on kutsua se luokseen ja lähettää se saman tien taas ulos. (Tällä en tarkoita, että näin pitäisi menetellä yhtämittaa, vaan että tällainen mahdollisuus on oltava olemassa. Jatkuva koiran pysäyttely lannistaa koiran kuin koiran.)

Luokse kutsu on erittäin tärkeä sekä aloittelijoille että vähän kokeneimmillekinko

Maasto, valinta ja valinnan merkitys

On tärkeätä ymmärtää maaston merkitys hakuharjoituksissa. Tämä ei koske vain vasta-alkajia vaan myöskin kokeneempia koiran ohjaajia. Ei ole kovinkaan harvinaista kuulla koiranohjaajien selityksiä siitä, kuinka heidän koiransa eivät toimi niin kuin niillä on tapana tullessaan harjoitus- maastoon, jossa muoto, kasvillisuus, jne., ovat erilaiset kuin heidän "normaalissa" harjoitusmaastossaan.

Maasto täytyy valita sen mukaan, missä vaiheessa opetuksessa sillä hetkellä ollaan.

Oppimisvaiheessa on ikävää jos syntyy ei toivottuja tapahtumia. On mietittävä, millaisia tuloksia harjoitukselta halutaan ja valittava maasto sen mukaan. Esimerkiksi ilmaisun loppuosaa harjoitettaessa, tulisi se suorittaa avoimessa maastossa, jossa voidaan hyvin nähdä, mitä koira tekee.

Tällaisessa ajattelussa piilee kuitenkin pieni vaara. On helppo uskoa, että hakuharjoitukset sujuvat paremmin helpossa ja selkeässä maastossa.

Sen vuoksi valitaan tällainen alue jokaiseen treenaukseen.

Tämä on väärin!

Harjoittelussa tulee siirtyä helposta maastosta asteittain vaikeampaan sitä mukaa kun koiran kokemus lisääntyy.

Mutta täytyy muistaa, että harjoitukset vaikeutuvat näin tehtäessä. Tällöin voi koirasta jokin tuttukin osa- harjoitus tuntua aivan uudelta, kun maasto on täydellisesti muuttunut.

Tällöin on palattava takaisin haun harjoittelussa opetuksen edellisiin vaiheisiin. Näiden vaiheiden kautta saadaan koira toimimaan oikein vaikeassakin maastossa.

Henkilö haun tulee olla koiralle vaikeassa ja mutkikkaassa maastossa yhtä iloista ja hauskaa kuin helpossakin.

Maaston valinta voidaan yhdistää tuulensuunnan kanssa.

Ei ole välttämätöntä käyttää polkua tai tietä keskilinjana, voimme myös merkitä keskilinjan maastossa nauhoilla haluamaamme suuntaan.

Tämä antaa paremman mahdollisuuden käyttää tuulta apuna harjoituksissa.

Esimerkiksi: Voi olla hyödyllistä harjoitella myötätuulessa (vastakohtana todellisiin etsintöihin, joissa vastatuuli on enemmän toivottavaa).

Harjoiteltaessa myötätuulessa voidaan helposti seurata koiran ulosmenoa, tuuli ei "auta" koiraa tekemään löytöä liian aikaisin, vaan se tekee löytönsä kuten on suunniteltu.

Todellisissa etsintätilanteissa toivomme saavamme käyttöömme kaiken sen avun, mikä nopeuttaisi löydön tekemistä.

Maalimiehen työskentely

Maalimies on ehkä tärkeämpi henkilöhaun opetuksessa kuin koiranohjaaja. Sen vuoksi on tärkeätä, että
1. Maalimies tuntee harjoituksen.

Tämä koskee sekä haku harjoituksia yleisesti että myös yksittäisten harjoitusrupeamien tuntemusta. Toisin sanoen, maalimiehen pitää tarkalleen tietää, mitä on aiottu tehdä ja miten harjoitus on ajateltu suorittaa.

Koiranohjaajan tai kouluttajan 'vastuulla on selittää suunnitelmat maalimiehelle.

2. Maalimiehen ja koiran välillä on oltava luottavainen suhde jo ennen kuin harjoitus aloitetaan. On selvää, että kokenut koira harjoittelee myös aivan vieraan maali miehen kanssa, mutta alussa on hyvä käyttää vain "tuttuja" ja "ystävällisiä" maalimiehiä.

3. Maalimiehelle tulee antaa selvät ja hyvät ohjeet ja hänen tulee noudattaa koiranohjaajan tai koulutta- jan neuvoja. On tärkeätä käyttää oikea määrä vaikuttimia (koiran kannustamiseksi). Tämä tehdään mm. parhaan oppimistuloksen aikaansaamiseksi.

4. Vääräntyyppinen maalimiestyöskentely johtaa koiran ei-toivottuihin toimintoihin.

Jos tällaista tapahtuu, oppii koira tämän toiminnon (ehdollistettuna komentosanaan ja koko tilanteeseen). Tällä tavalla saamme opetettua ongelmia, joita voi olla vaikea myöhemmin korjata.

Myöskin maalimiestyössä on hyvä ottaa tuulensuunta huomioon.

Maalimiehen reitti piilopaikkaansa on riippuvainen tuulensuunnasta. Toivomme (ensisijaisesti) koiran tekevän löytönsä nenä korkealla, ts. ilmavirtojen avulla.

Jos koira löytää maali miehen hänen jälkensä avulla, kutsumme sitä jälki ratkaisuksi. Tätä tulee kaikin keinoin välttää opetusvaiheessa. Välttääksemme jälkiongelmaa tulee maali miehen mennä ulos tuulen alapuolelta, ts. maaIimiehen reitin tulee olla myötätuulen puolella katsottuna siitä paikasta, mistä koira lähetetään ulos.

Palkitseminen

Palkitsemisen tai vahvistamisen tulee tapahtua sellaisella tavalla, että se lisää koiran halukkuutta toistaa palkittu toiminto. Maalimiehen tulee pääsääntöisesti palkita koira.

Toiminnan suunta on koko ajan kohdistettu maalimieheen ja ulos piilloIle, ei ohjaajaan ja keskilinjalle.

Palkitsemisen pitää olla sellainen, että koira todellakin antaa sille arvoa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että meidän on voitava vaihdella erityyppisten vahvistusten välillä.

Makupala on varma ratkaisu useimmille koirille. Monille koirille sopii käyttää myös eri- tyyppisiä leluja.

On hyvä ennakoida tämä asia vielä kun koira on pentuasteella; pitää yrittää saada se kiinnostumaan erityisesti joistain leluista.

Näitä voidaan myöhemmissä harjoituksissa käyttää "makupaloina", palkkioina eli käyttäytymisen vahvistimina.

Palkitsemisen pitää tapahtua välittömästi toivotun toiminnon jälkeen.

Tämä voi usein olla ongelma, erityisesti henkilöhakuharjoituksessa voi olla vaikeata antaa nopeasti vahvistuksia. Koiralle onkin opetettava mitä kehuminen tarkoittaa.

Kehuvat sanat, jotka koira mieltää positiivisina vahvistuksina, voidaan sanoa koska tahansa, esim. kun koira on vihdoinkin laajentanut hakunsa 50 m:iin, jota siltä olemme vaatineet.

Välittömästi tapahtuvan palkitsemisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Palkitsemisviiveen merkityksen olemme ottaneet esille jo aiemminkin.

Näyttö

Maalimiehen tulee toimia näytön tapahtuessa niin, että itse tapahtuma muodostuu koiralle palkitsemis- tilanteeksi. On hyvä palauttaa mieliin viettipäämääräinen toimintaketju.

Opetusvaiheessa jokaisen näytön tulee olla loppu- tapahtuma, jokainen löytö tulee palkita ja vahvistaa.

Opetuksen ja harjoituksen aikana, erikoisesti nuorien koirien ollessa kyseessä, tulee maalimiehen mielellään rohkaista koiraa näytölle.

On koiranohjaajan tehtävä kutsua koira luokseen sen tehtyä löydön, mutta maali miehen tehtävä on saada koira takaisin luokseen näytölle.

Näyttö tapahtuu eri lailla haukku ilmaisua käytettäessä kuin rullailmaisussa.

Opetusperiaatteet ovat kylIä samanlaiset: alussa palkitaan koiran haukku voimakkaasti ja välittömästi.

Myöhemmin voidaan antaa koiran haukkua pidempään ja pidempään, kunnes se pystyy haukkumaan niin pitkään, että ohjaaja saapuu löytöpaikalle.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin: harjoituksia ei yleensäkään tule koko ajan pelkästään vaikeuttaa, Aina välillä on palattava helpompiin, aikaisempiin vaiheisiin, On ikään kuin haettava helpoista tehtävistä vauhtia,

Opetus käytännössä

Seuraavissa kappaleissa olen jakanut opetuksen viiteen vaiheeseen:

- Vaihe 1. Ilmaisu ja näyttö

- Vaihe 2. Kaksoisvaikutus

- Vaihe 3. Sokko- eli tyhjäpisto

- Vaihe 4. Sokkopisto, ja sen edelleen rakentaminen

- Vaihe 5. Haku ilman vaikutteita

Seuraavissa kappaleissa on kuvailtu käytännön harjoitusehdotuksia (vaihe 1-5) edellyttäen rullailmaisun käyttöä.

On kuitenkin suhteellisen helppoa muuntaa suunnitelmia jokaisessa vaiheessa sellaisiksi, että ne myöskin sopivat haukkuilmoitukseen. (1lmaisumuotohan harjoitellaan erikseen, ei haku harjoitusten yhteydessä).

Selittävissä kuvissa ja teksteissä olen joissain kohdin käyttänyt oheisia Iyhenteitä

K koira

KO koiranohjaaja

M maalimies

X piilo ja/tai löytö (Iöytöpaikka)

Vaihe 1 Ilmaisu ja näyttö

Tässä vaiheessa tulevat sekä ohjaaja että koira tutuiksi haku harjoituksen eri osatekijöiden kanssa.

On usein yhtä vaikeata niin koiranohjaajalle kuin koirallekin suorittaa kaikki liikkeeseen kuuluvat eri osat sujuvasti ja yhtenä kokonaisuutena. Kun harjoittelu ei kulje sujuvasti, ohjaaja ehkä hieman hermostuu, mikä taas vaikuttaa koiraan ja opetustulos jää huonoksi. On opeteltava toimimaan luonnikkaan tomerasti, innostuneesti, jokaisella kerralla kun lähettää koiransa pistolle. Näin tulee toimia alusta asti. On pyrittävä luomaan oma, itselle kuuluva tapa, josta tulee tärkeä osa siitä, mitä aikaisemmin kutsuimme "kiihoketilanteeksi". Kun olemme käyttäneet jonkin aikaa aivan samanlaista menettelyä henkilöhakuharjoituksen alussa, alkaa koira ymmärtää, mitä sen tulee tehdä. Tämä auttaa sen edelleen koulutuksessa.

Pitää kuitenkin muistaa, että pyrimme sellaiseen lopputulokseen, jossa koira suorittaa oman osuutensa harjoituksesta yksinkertaisella komentosanalla, riippumatta muista vaikutuksista. Useimmiten ei ole ollenkaan vahingollista pitäytyä laatimissaan menettelyissä, päinvastoin. Joissain yksittäisissä tapauksissa voivat menettelyt kuitenkin stressata koiraa. Jos stressin määrä kasvaa liian suureksi, eikä koira pysty sitä hallitsemaan, on tarpeellista rajoittaa sekä menettelyjen että ympäristön käyttöä (ympäristö on jo itsessään osa menettelyä, ts. koko kiihoketilannetta).

lainaan seuraavassa ruotsalaisen etnologin, Lars Feltin, selitystä stressistä ja sen vaikutuksista koirien kouluttamiseen:

"Usein tavoitellaan tiettyä - toisinaan yliammuttua vauhtia työskentelyyn. Koiralla pitää olla valpas ilme ja asenne. Haussa havaitaan koiria, jotka juoksevat innokkaasti ja työskentelevät näennäisen ahkerasti löytämättä mitään. Ne menetelmät, joita käytämme saadaksemme koirat vaikuttamaan innokkailta, ovat stressaavia. Koiranohjaajan pitää tuntea koiransa niin hyvin, että hän osaa päätellä, koska nämä vaikutustekijät ovat liian innostavia. On tiedettävä, milloin stressin taso alkaa mennä yli sen rajan, jossa koiran työskentelyteho alkaa laskea".

Urs Ochsenbein, Sveitsiläisestä Pelastuskoiraorganisaatiosta (Symbosium "The Oog in the Service of Humanity", Geilo, Norway, 1987), otti esille, kuinka tärkeää on itse koiranohjaajan ensin oppia hallitsemaan niitä tehtäviä, joita hän tulee kohtaamaan koiransa kanssa. Ellei näin ole, tulee harjoittelusta sekavaa. Tämän seurauksena sitten ihmetellään, miksei koira toimi niin kuin sen tulisi toimia.

Ochsenbein toi julki mm. seuraavia mielipiteitä:

- "Pitää unohtaa ihmisten ja eläinten välinen arvojärjestys. Meidän, jotka teemme työtä eläinten kanssa, on alennettava itsemme samalle tasolle koiran kanssa. Tähän emme tietenkään täysin pysty, mutta on myöskin aivan varmaa, ettei koirakaan pysty kohoamaan meidän tasollemme!

- Koiranohjaajan on hyväksyttävä olevansa vastuussa kaikesta siitä, mitä tapahtuu koiran koulutuksen yhteydessä.
- Koiranohjaajan on oltava koiransa ystävä tai kaveri, ei oppimestari, jolla on tyypillisesti etusormi varoittavasti koholla. "

Henkilöhaku kokonaisena liikkeenä koostuu pienemmistä osista. Monet näistä osista voidaan ja ne tuleekin opetella erikseen.

Tällaisia alkuvaiheessa opeteltavia liikkeen osia ovat mm:
- ilmaisu irtorullalla tai haukkumalla, ja
- löydön näyttö

Vaihe 1 Ilmaisu irtorullalla

Tämän vaiheen opetustapahtuma voidaan suorittaa seuraavalla tavalla:

1. M lähtee keskilinjalta ulos koiran nähden.

2. Tällöin on vältettävä jälkiratkaisun mahdollisuutta. Siksi M ei mene piilolleen suoraan vaan kulkee ensin samansuuntaisesti keskilinjan vieressä n. 20 metriä ja koukkaa sitten ulos, mennen n. 30-50 m päähän kes- kilinjasta (välimatka on riippuvainen koiran iästä ja muista tekijöistä). Jos koira kestää, on M:n mentävä 50 m saakka. Kuten aikaisemmin mainittiin, ovat jotkut koirat niin kiintyneitä isäntäänsä/emäntäänsä, että 50 m etäisyys voi nuorelle koiralle olla liian pitkä.

Tämä voi nostaa koiran stressitasoa liian korkealle. Erikoisesti pentujen kohdalla käy usein niin, että koira kiinnostuu enemmän siitä, mitä keskilinjalla tapahtuu kuin mihin se maalimies katosi. Näissä tapauksissa tulee käyttää Iyhyempää matkaa sekä helppoa ja avointa maastoa. Kun koi- rasta tulee vähitellen varmempi ja kokeneempi, voidaan matka pidentää 50 m. Tavoitteena on, että koira jokaisella ulosmenolla etsii maastoa 50 m etäisyydeltä keskilinjasta. Mitä nopeammin etäisyys saadaan kasvatettua 50m:iin, sen parempi.

3. Koira lähetetään ulos kun M on piilossaan tai mahdollisesti juuri M kadotessa näkyvistä

.
4. Kun koira on matkalla M kohti, liikkuu KO n. 20- 30 m keskilinjalla eteenpäin (kuvassa: KO kulkee kohdasta KO1 kohtaan KO2).

5. Koira ottaa rullan ja palaa KO:n luo. On tärkeätä omata hyvä luoksekutsu! Jotta koira oppii komentosanan, pitää sitä myöskin käyttää. Komentosana sanotaan puolisekuntia aikaisemmin kuin M lähtee liikkeelle ja toistetaan samalla kun koira päästetään matkaan.

Jotkut koirat tarvitsevat enemmän kiihokkeita kuin toiset. Maalimiehen tehtävänä on olla niin mielenkiintoinen, että koira innolla juoksee hänen luokseen. Käytämme makupaloja, leluja jne., saadaksemme koiran kiinnostumaan, mutta ensisijaisesti koiran kiinnostuksen on oltava suunnattuna maalimieheen. Jos harjoitus painottuu liian voimakkaasti rullaan tai muihin esineisiin, on vaarana myöhemmin ilmaantuva virheilmaisu. Maalimiehen löytymisestä on tultava koiralle toimintapiirin tavoitteeseen pääsemisen riemu. Tällöin maali miehen löytäminen jo sellaisenaan palkitsee koiran käyttäytymisen (kuva 6: Ilmaisu irtorullalla).

Vaihe 1 Löydön näyttö

Tämä suoritetaan yhdessä edellä kuvatun harjoitteen kanssa ("Ilmaisu irtorullalla").
Näyttö tapahtuu seuraavasti:

1. Koiran tulee luovuttaa rulla. Tämä voi aluksi olla ongelmallista; jotkut koirat eivät halua luovuttaa mitään, toiset pudottavat rullan matkalla isäntänsä luokse, jotkut eivät halua ottaa rullaa suuhunsa ollenkaan, jne. Kaikki edellä mainitut ongelmatilanteet pitää opetella erillään hakukoulutuksesta, mielellään yhdessä noutoharjoituksen kanssa. Kokenut koira sietää pieniä korjauksia silloin, kun nämä pikkuongelmat ovat satunnaisia, mutta voidakseen suorittaa hakuharjoituksen sujuvasti, ei näitä korjauksia tule tehdä yhdessä hakutreenauksen kanssa.

2. Koiran pitää välittömästi lähteä keskilinjalta takaisin M:n luo yhdessä KO:n kanssa. Alkuvaiheessa ei pidä tuhrata aikaa näpertelyyn näyttönarun kanssa. Kun koira osaa henkilöhaun, voidaan näyttönaru helposti ottaa mukaan.

3. Kuten mainitsin aikaisemmin, voi maalimies tarvittaessa innostaa koiraa näytölle.

4. Koira pitää palkita M:n luona. Palkitsemisen suorittaa pääasiallisesti M, mutta ei ole vahingollista vaikka myös KO palkitsee sitä! On tärkeätä palkita koira maalimiehen luona. Tämä siksi, että me koetamme koko ajan painottaa koiralle sitä, että maalimiehen luona on aina hauskaa. Keskilinjalla ei välttämättä ole ollenkaan niin hauskaa (kuva 7: Löydön näyttö).

Voi olla, ettei koira ole lainkaan innostunut näyttämään löytöään.

Yleensä tilanteeseen saadaan apua kun koiran ohjaaja ryhtyy juoksemaan maalimiehen luokse niin nopeasti kuin mahdollista. Isäntä/emäntä ja koira juoksevat tällöin kilpaa.

Vähitellen koira käsittää tämän ikään kuin kilpailuna maali miehen luona odottavasta palkinnosta.

Ei mikään koira vapaaehtoisesti halua menettää hyvää makupalaansa.

Siksi koira alkaa vähitellen juosta isäntänsä edellä.
On tärkeätä suorittaa harjoitus keskilinjalta tai ajatelluita keskilinjalta.

Koiran tulee saada löytö molemmilta puolilta keskilinjaa: oikealta - vasemmalta - oikealta - jne..

Seuraavassa kuvassa lähetetään koira ulos pisteestä

1. Koiranohjaaja siirtyy eteenpäin keskilinjalla samaan aikaan kuin koira työskentelee maastossa. ilmaisu otetaan vastaan pisteessä 2 ja näyttö aloitetaan samasta paikasta. Löytö- paikka on merkitty numerolla 3.

Ei pidä liioitella harjoittelua: älä teetä useampia pistoja kuin mitä koira kestää. Harjoitus pitää päättää sen ollessa vielä hauskaa. Koiraa ei pidä myöskään pai- nostaa liikaa harjoituksen aikana (kuva 8. Ilmaisu ja näyttö)

Vaihe 2 Kaksoisvaikutus

Kaksoisvaikutus tarkoittaa juuri sitä mitä otsikko sanoo: koira näkee kahden maalimiehen menevän ulos samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti.

Suunnitelmasta tulee edellistä monimutkaisempi, varsinkin maalimiehille. Jotta tämä voidaan viedä kun- nialla läpi, tulee kaikille harjoitteessa mukana vaikuttavilIe selvittää tapahtumien kulku. Radiopuhelimet ovat hyväksi avuksi.
Suunnitelma (katso seuraavaa kuva):
1. Maalimies A menee maastoon 25 m päähän ja pysähtyy kohtaan M. Koira keskittyy seuraamaan maa- limiestä A tämän mennessä ulos. Maalimiehen täytyy käyttää riittävästi tehokeinoja saadakseen koiran huomion pysymään itsessään.

2. Maalimies A pysähtyy liikkumattomaksi 25 m pää- hän keskilinjasta. Asta tulee koiran kannalta mielen- kiinnoton, passiivinen.

3. Maalimies B ottaa yhteyttä koiraan ja menee 50 m ulos maastoon kuvan osoittamalla tavalla ja pii- joutuu. B kulkee siis ensin keskilinjan suuntaisesti ja sitten suoraan ulos maastoon.

4. Kun maali mies B on päässyt piiloonsa, lähtee maali mies A taas liikkeelle ja jatkaa ulos n. 50 metriin. Koira saa ja sen tulee ehdottomasti seurata tätä.

5. Kun maali mies A on piiloutunut, lähetetään koira ensin pistolle An luokse. Suoritetaan normaali "löytö- näyttö" kuten aikaisemminkin. Tämän jälkeen tehdään sama maalimies B:n kanssa (kuva 9. Kaksoisvaikutus).

Vaihe 3 Sokko- tai tyhjäpisto

Sakkopisto tai tyhjäpisto seuraa "kaksoisvaikutuksen" luonnollisena jatkeena.

Tässä vaiheessa, vaihe 3, rakennamme edelleen liikettä kohti lopullista henkilöhakua. Annamme koiralle saman kaksoisvaikutuksen kuin vaiheessa 2. Vain maalimies B jää maastoon, maalimies A tulee takaisin keskilinjalle.

Koira ei saa nähdä A:n tuloa takaisin keskilinjalle. Koira lähetetään ensin ulos sille puolelle keskilinjaa, missä A oli ollut. Siis ikään kuin etsimään maalimiestä A, vaikka tämä onkin jo takaisin keskilinjalla.

Koira ei saa myöskään törmätä suoraan A:han sen tullessa takaisin keskilinjalle. Sen on pysyttävä edelleenkin siinä uskossa, että joku on piilossa siellä, minne A oli aikaisemmin kadonnut.

Suunnitelma kohta kohdalta (kuva 10 Sokkopiston vaikutussuunnitelma):

1. Maalimies A menee ulos 25 metriin ja jää seisomaan.

2. Maalimies B menee ulos 50 metriin saakka ja piiloutuu.

3. Maalimies A lähtee jälleen liikkeelle ja jatkaa 50 metriin.

4. Koira viedään takaisin asema paikalle tai paikkaan, mistä se ei voi nähdä keskilinjalle.

5. Maalimies A tulee takaisin keskilinjalle, mielellään samaa reittiä kuin piilolle mennessään.

6. Koira noudetaan ja lähetetään sinne, missä maalimies A on ollut.

7. Koiranohjaaja siirtyy eteenpäin keskilinjalla koiran työskennellessä maastossa.

8. Koira ei löydä ketään maali mies A:n puolelta. Se kutsutaan takaisin ja ohjataan vauhdissa ulos maalimies B:n puolelle.

9. Koira löytää B:n, tulee takaisin ilmoituksen kanssa ja lähetetään näytölle.

10. Koiran ollessa näytöllä, piiloutuu maalimies A 50 metriin.

11. Koira etsii, ilmoittaa ja näyttää myös maalimies A:n.

Vähäinen sivutuuli on paras mahdollinen tämän harjoitteen yhteydessä. Tällöin valitaan suunta siten, että tuuli auttaa koiraa sen etsiessä vaikeinta maalimiestä eli viimeistä etsittävää.

Koira ei saa nähdä eikä kuulla kun maalimies A poistuu takaisin maastoon. Jos koira ei ole kiinnostunut löytämään maalimiestä, on harjoittelussa palattava aikaisempaan vaiheeseen.

Maalimies A (kuvassa) pysähtyy kohdassa M1 (25 m keskilinjasta) ja jatkaa myöhemmin 50 metriin, mutta vetäytyy takaisin keskilinjalle koiran ollessa näkymättömissä asemapaikassaan. Maalimies A lähetetään myöhemmin ulos 50 metriin, kun koira on näyttämässä maalimies B:tä. Tämä esitetään kuvassa 11.

Jos koira ei jaksa enempää kuin yhden löydön, voidaan lopettaa, kun B on löytynyt ja näyttö suoritettu. Vähitellen, kun koira on innostunut löytämään useampia maalimiehiä, voidaan maalimies A sijoittaa uudelleen maastoon, kuten kuvassa 11 on näytetty.

Koiralle ei ole vahingollista, jos se joutuu jättämään maaston luullen, että ihmisiä on edelleenkin piilossa, päinvastoin. Monet lopettavat harjoituksensa suorittamalla yksin- tai kaksinkertaisen vaikutussuunnitelman ilman, että koira lähetetään ulos hakuun (etsintään).

Tämä mielikuva saa jäädä koiran mieleen seuraavaan harjoituskertaan.

Näin jopa itse tapahtuma eli se, että koira saa juosta ulos etsimään, saa koiraa palkitsevan vaikutuksen. Miten suuressa määrin muistikuva pysyy seuraavaan harjoitukseen on tietenkin riippuvainen monista seikoista. Esimerkiksi ajasta, mikä kuluu ennen kuin koira seuraavan kerran pääsee vastaavanlaiseen tilanteeseen tai voimakkuudesta, jolla muistikuva on koiralle esitetty.

Vaihe 4 Useita sokkopistoja

Nyt rakennetaan liikettä käyttäen apuna kaksoisvaikutusta. On tärkeätä pysähtyä joksikin aikaa vaiheeseen 4. kiirehtimättä harjoituksissa eteenpäin. Vaihe 4:ssä menetellään seuraavasti:

1. Koiralle annetaan kaksoisvaikutus kuten vaiheessa 3.

2. Koira otetaan takaisin asemapaikkaansa.

3. Maalimiehet Aja B otetaan molemmat takaisin keskilinjalle.

4. Koira noudetaan keskilinjalle ja lähetetään ensin ulos maalimies A:n oletetulle piilopaikalle.

5. Koira ei löydä ketään, se kutsutaan kohti keskilinjaa ja lähetetään edelleen etsimään maalimiestä B.

6. Kun koira on ulkona etsimässä B:tä, juoksee maalimies A ulos vastakkaiselle puolelle niin, että koira saa löydön kolmannella pistolla.

Koiraa aletaan nyt harjoittaa edelleen kohti vaihetta 5. Tämä tehdään kaksoisvaikutuksen avulla ja sokkopistojen vaihtelevalla määrällä, mutta kuitenkin niin, ettei koira väsy eikä ala opetella väärää kuviota. Väärällä kuviolla tarkoitan sitä, ettei koiralle pidä opettaa, että aina tietyn piston päässä on maalimies. Ei myöskään niin, että maalimies on aina sijoitettu samalle etäisyydelle, samaan paikkaan, jne..

Pyri aina lopettamaan koiran ollessa parhaimmillaan. Koira muistaa hyvin viimeisen muistikuvansa,joten on tärkeätä tässä vaiheessa lopettaa päivän harjoitukset positiiviseen lopputulokseen. Tätä ei pidä ymmärtää väärin; koiran tulee aina ansaita positiivinen tulos. Tehtävämme on laatia harjoitus siten, että koira onnistuu siinä.

Koiran väsähtäessä voimme antaa sille helpon löydön. Esimerkiksi lähettämällä se suoraan piilolle juosseen maalimiehen perään. Tästäkään ei saa muodostua tapaa. Koira oppii helposti "väsymään" nopeammin saadakseen helpon ja mukavan piilolle juoksevan maalimiehen näköpiiriinsä.

Harjoituksen läpiviennin epäonnistuessa, on kärsivänä osapuolena useimmiten koira. Tällaisissa epäonnistuneissa harjoitteissa ei koiran suoritus olekaan sellainen kuin halusimme.

Koira on kuitenkin reagoinut harjoitustilanteeseen omalla tavallaan.

Pahimmassa tapauksessa se on jopa oppinut harjoitteesta jotain sellaista, mitä emme olisi sen suoneet oppivan. Onkin tärkeätä miettiä harjoituksen kulku tarkoin läpi ennen siihen ryhtymistä.

Ota huomioon tuulen suunta ja voimakkuus, maasto sekä tarvittavat maalimiehet. Jos epäonnistuminen riippuu koiran motivaatiotasosta tai jos se ei ole ymmärtänyt mitä siltä odotamme, niin palaa harjoittelussa aiempiin vaiheisiin (kuva 12. Löytö kolmannella pistolla käyttäen apuna kaksoisvaikutusta).

Vaihe 5. Henkilöhaku ilman vaikutusta

Kun koira lähtee keskilinjalta pistolle ilman vaikutteita ja sen työskentelyä voidaan kuvata peräänantamattoman tarmokkaaksi, siirrytään vaiheeseen

5. On olemassa muutamia hyviä neuvoja tämän vaiheen aloittaville, mutta kaavamaista ohjetta ei kuitenkaan voida antaa.

Tässä vaiheessa ei koiralle anneta enää mitään muuta vaikutinta kuin että se otetaan mukaan hakumaastoon. Useimmiten tämä on riittävä ja varsinkin kun se saa rullan kaulaansa.

1. Muista, että ensimmäisillä kerroilla pitää harjoituksen olla laadittu niin yksinkertaiseksi, että koira siinä

onnistuu ja saa näin tarvittavan vahvistuksen, palkkion, löydön tehdessään.

2. Käytä aluksi koiralle tuttua maastoa.

3. On tärkeätä käyttää tuulta apuna.

4. Koiran tulee tehdä löytö ensimmäisellä pistolla.

5. Kun aloitetaan henkilö haku ilman vaikutusta, on vältettävä "jälkiratkaisuja".

Vähitellen, kun koirasta tulee kokeneempi, on sen "kestettävä" jälkiratkaisujakin (senhän täytyy löytää ihmisiä), mutta me emme halua koiran ratkaisevan henkilöhakutehtäviä jäljen avulla sen opetuksen ollessa vielä kesken.

Pahimpia ns. jälkiimuisia koiria ovat sellaiset, jotka menevät ulos vain 10-20 metriä keskilinjasta. Ne ovat saaneet niin paljon löytöjä jälkien avulla, etteivät kykene toimimaan kunnolla jäljistä puhtaassa maastossa.

Tämän jälkeen ne siirtyvät toiselle puolelle keskilinjaa ja toistavat edellisen toimintonsa Tällaisessa tilanteessa joudutaan menemään harjoituksissa taaksepäin monta vaihetta jotta koira saadaan pistolIe aina 50 metriin asti. Jatkossa ei koiran pidä harjoituksissa saada onnistumisia jäljen avulla.

6. Jos koira ei jostain syystä onnistu löytämään maalimiestä ensimmäisellä pistolla, on laadittava yksinkertaisempi tehtävä.

7. Koulutamme koiriamme opettaaksemme niille taitoja, joiden kautta pääsemme omiin tavoitteisiimme. Harjoittelun on oltava sekä ongelmakeskeistä että tavoitteellista. Niinpä harjoittelua varten on joka kerta syytä laatia suunnitelma. Suunnitelmallisella harjoittelulla voimme keskittyä oikeisiin asioihin ja pääsemme osatavoitteiden kautta lopullisiin tavoitteisiimme.

8. Muista, että harjoitukset eivät ole oikea paikka keskinäisiin kilpailuihin. Yhteisissä harjoituksissa on keskinäisen kilpailun sijasta autettava toisiaan.